KHO:n päätös kiristää verotuskäytäntöä kaikilla aloilla, sanoo Verohallinnon asiantuntija

Verohallinnon johtava veroasiantuntija kertoo, että aikaisemmassa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevassa ohjeistuksessa on ollut enemmän pelivaraa sen suhteen, tulkitaanko työnantajan työntekijälle korvaamat oikeudenkäyntikulut veronalaiseksi palkaksi vai ei. LEHTIKUVA / Vesa Moilanen.  

KHO katsoi maanantaina antamassaan vuosikirjapäätöksessä, että työnantajan maksama oikeusapu oli toimittajalle veronalaista palkkaa. Näin syytettynä ollut Helsingin Sanomien toimittaja joutuu maksamaan verot asianajokuluistaan. Helsingin Sanomat omistava Sanoma Media Finland on kertonut korvaavansa veroista aiheutuvat kulut toimittajalle.

Määttä kertoo, että aikaisemmassa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevassa ohjeistuksessa on ollut enemmän pelivaraa sen suhteen, tulkitaanko työnantajan työntekijälle korvaamat oikeudenkäyntikulut veronalaiseksi palkaksi vai ei.

”Ohjeistuksessa on todettu, että lähtökohtaisesti työnantajan työntekijälle korvaamat kulut ovat palkkaa. Voi olla tilanteita, joissa kokonaisuuden ja olosuhteiden perusteella voidaan päätyä toiseen päätökseen. Nyt KHO:n päätös lähtee aika tiukasti siitä, että nämä korvaukset ovat palkkaa ja sillä siisti”, Määttä sanoo STT:lle.

Tulkintaan on voinut Määtän mukaan aikaisemmin vaikuttaa esimerkiksi se, mistä asiasta oikeudenkäynti on johtunut tai onko työntekijä omalla toiminnallaan aiheuttanut oikeudenkäynnin. Myös sillä on ollut merkitystä, onko syytettynä ollut työntekijä todettu syylliseksi vai ei.

”KHO:n päätöksessä todettiin aika selvästi, että sillä ei ole merkitystä, tuomitaanko rangaistukseen vai ei.”

Määttä kertoo, että Verohallinto aikoo päivittää KHO:n päätöksen seurauksena ohjeistusta, joka koskee työnantajan työntekijän puolesta maksamien sakkojen ja oikeudenkäyntikulujen verotusta. Aikaisemmin KHO on antanut päätöksiä, joissa työnantajan korvaamat sakot on katsottu työntekijän verotettavaksi palkaksi. Oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ei ole aikaisempaa KHO:n päätöstä.

Määttä kertoo, että KHO:n päätös koskee kaikkia toimialoja, ei ainoastaan toimittajia. Jatkossa työnantajan työntekijälle korvaamat oikeudenkäyntikulut katsotaan siis alasta riippumatta verotettavaksi tuloksi.

Verotettavaksi tuloksi katsotaan Määtän mukaan mikä tahansa työnantajan työntekijälle korvaama etuus, kuten oikeudellinen neuvonta. Siihen Määttä ei osaa ottaa suoraan kantaa, miten toimitaan, jos työntekijä on oikeusjutussa asianomistajana, eli tulkitaanko työnantajan korvaamat oikeuskulut silloinkin aina verotettavaksi palkaksi vai ei.

”Näissä tilanteissa pitää katsoa, mistä asiassa on kyse, ja arvioida verokohtelua sen perusteella.”

Hän kuitenkin huomauttaa, että lähtökohtaisesti työnantajan työntekijälle korvaama etuus on aina tuloverolain mukaan palkkaa.

”Se on toinen puoli.”

Tuloverolain säädöksen mukaan työsuhteessa saatu palkka ja sen luonteiset edut ovat veronalaista tuloa. Käytännössä työnantajan työntekijälle maksamat henkilökohtaiset kulut katsotaan elantomenojen korvaamiseksi, ja ne ovat veronalaista palkkaa.

Määtän mukaan KHO:n päätöstä sovelletaan päätöksen antamisesta lähtien eli maanantaista alkaen.

”Verotuksessa on periaate, että jos KHO:n päätöksellä kiristetään verotuskäytäntöjä, päätöksen soveltaminen alkaa aikaisintaan sen antamisajankohdasta.”

Verotuskäytäntöjä lieventäviä päätöksiä voidaan soveltaa takautuvasti niin kauan kuin vanhoihin päätöksiin voi hakea muutosta.

KHO:n päätökseen on ottanut kantaa muun muassa Keskuskauppakamari. Etujärjestön johtavan veroasiantuntijan Tomi Viitalan mukaan tilanne on työntekijälle kohtuuton ja lakia tulisi muuttaa.

”Verolainsäädäntöä tulisikin muuttaa niin, ettei työnantajan korvaamista oikeudenkäyntikuluista muodostuisi työntekijälle veronalaista palkkaa, jos rikosprosessin kohteena oleva teko on tapahtunut työtehtävissä eikä työntekijä ole toiminut työnantajan ohjeistuksen vastaisesti”, Viitala sanoo tiedotteessa.

Verolainsäädännössä ei ole erikseen säädetty, miten työnantajan korvaamia oikeudenkäyntikuluja kohdellaan verotuksessa. Verolainsäädännön yleisenä periaatteena on sen sijaan se, että työnantaja voi korvata työntekijälle verovapaasti työn suorittamisesta välittömästi aiheutuneita menoja.

”Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksessään, ettei oikeudenkäyntikulujen korvaamisessa ollut kyse tällaisista menoista”, Viitala toteaa tiedotteessa.