Vieraskolumni Miksi MTK on poissa?
Olen toivonut keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän yhteiskuntasopimukselle menestystä. Vaikeassa paikassa kansakuntaa pitää koota ja varmistaa, että menemme yhdessä toisistamme huolehtien vaikeuksien ylitse. Kansakunnan nousu on sitä helpompaa, mitä yhtenäisemmin pystymme tekemään päätöksiä.
Luettuani hallitusohjelman ja kuunneltuani viime päivien uutisointia, en ole enää varma, olenko tukenut oikeata sopimusta. Paketin sisältö alkaa vaikuttaa kaikelta muulta kuin sopimukselta, jolla koko yhteiskunta ponnistaisi yhdessä eteenpäin.
Ensinnäkin yhteiskuntasopimus on rajoittunut pelkäksi työmarkkinasopimukseksi. Tähän pöytään ei ole otettu viljelijöiden, eläkeläisten, työttömien tai opiskelijoiden edustajia. Mikä se sellainen yhteiskuntasopimus on, jossa yli puolet yhteiskunnasta on poissa?
Toiseksi yhteiskuntasopimuksen sisällöksi on yhä enemmän määrittynyt viiden prosentin palkanalennus tai vastaava työvoimakustannusten leikkaus. Ymmärrän, että EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies on tällaisesta sopimuksesta innoissaan. EK:han on esittänyt palkkojen leikkauksia ja muita heikennyksiä jo vuosikaudet.
Samalla hallitus on ilmoittanut, että tämän niin sanotun sopimuksen vaihtoehtona ovat leikkaukset työttömyysturvaan, lapsilisiin, eläkkeisiin, maataloustukeen ja muihin julkisiin menoihin. Oma kysymyksensä on, kuinka loogista on leikata maataloustukea, jos palkansaajat eivät suostu hallituksen ajamiin palkanalennuksiin tai muihin työvoimakustannusten leikkauksiin.
Työttömyysturvaa ollaan kaikissa tapauksissa leikkaamassa vähintään viidenneksellä. Lisäksi työelämään on tulossa lisää ”joustoja”, joka tarkoittaa mm. irtisanomissuojan heikennyksiä, koeajan pidennystä ja lisää määräaikaisia työsopimuksia.
Palkansaajat kokevat hallituksen toiminnan kiristyksenä ja työttömyysturvaleikkaukset voimassaolevan työllisyys- ja kasvusopimuksen rikkomisena. Halukkuus näistä asetelmista neuvottelemiseen on radikaalisti vähentynyt. Neuvotteluasetelma on ilmeisen kaukana tasapuolisesta: kepit yksille ja porkkanat toisille.
Työministeri tunnisti tilanteen ongelmallisuuden sanomalla, että vastuuta sälytetään liiaksi työntekijäpuolelle. Tämä ei ole ihme, sillä samainen ministeri sanoi ennen vaaleja jykevästi, että työmies on palkkansa ansainnut. Ratkaisuksi hän nosti neuvottelupöytään työnantajan kela-maksun palauttamisen, mutta luopui ehdotuksesta saman tien puhuttuaan pääministerin kanssa.
Pääministeri tunnusti eduskuntakeskustelussa, etteivät taloustalkoot kosketa hyväosaisia. Keskustan konkariedustaja Seppo Kääriäinen ehdottikin alkuviikosta, että hallitus vielä harkitsisi verolinjaansa, jotta ratkaisujen tasapuolisuus ei olisi hyväntekeväisyydestä kiinni. Hallitus on laittanut tämän aloitteen hiljaisuuden hautausmaalle eikä se näytä olevan yhteiskuntasopimusneuvottelujen asialistalla.
MTK ei tähän yhteiskuntasopimuksen neuvottelupöytään ole halunnutkaan. Alan ymmärtää sen päätöksen syitä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
