KOMMENTTI Mitä on ruokaturva?
Kauppapolitiikka ei ole vakuumiin pakattu tyhjiö. Se, että ruoka ei ole vain vapaasti liikkuva kauppatavara muiden teollisten tuotteiden joukossa, nousi Balin kokouksessa entistäkin selvemmin neuvottelupöytään.
Jokainen valtio haluaa pitää kiinni oikeudestaan määritellä ruuan tuotantonsa itse. Monilla mailla ongelma on köyhyyden vuoksi jatkuvasti akuutti. On siis ymmärrettävää, että kehitysmaat ovat talouskasvun ansiosta ryhtyneet harjoittamaan maatalouden tukemista.
Balin kokouksen visaisin kysymys olikin, voiko Intia käyttää tukimallia, jotka on jo tuomittu WTO:ssa kauppaa vääristäväksi.
Intian valtaa pitävä puolue halusi keväällä lähestyvien vaalien alla kalastella maaseudun köyhien ääniä sillä, että sen vuodesta 2005 käyttämä malli hankkia ruokaa interventiovarastoon saisi jatkua äärettömiin eli ilman takarajaa.
Lisäksi Intia olisi halunnut käyttää ohjelmaan enemmän rahaa kuin WTO:n katto sallii.
Tämä ei mennyt läpi.
Kun Balin kierros jatkuu, pöytään tulee väkisin myös se, että Kiina rakentaa ruuan vientiä valtionyhtiöiden varaan.
Muun muassa Australia ja Kanada ovat luopuneet vastaavista yhtiöistä nimen omaan WTO:n sääntöjen vuoksi.
Vaikka kookkaita kotieläintiloja on Euroopassa, Australiassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa, niin Kiinassa ne ovat jättimäisiä. 50 000 siasta voi kuolleet heittää vaikka jokeen, jos tilalle iskee eläintauti tai käytössä on pilaantunutta rehua kuten aiemmin tänä vuonna nähtiin.
Jos Dohan kierros halutaan saattaa loppuun, on siis välttämätöntä määritellä, mitä tarkoittavat ruokaturva, ruuan ja veden saatavuus, huoltovarmuus ja muut tähän liittyvät perustavat käsitteet. Kun ruokaturva liittyy myös ilmastonmuutokseen, sen määritteleminen erilaisia maita tyydyttävällä tavalla on yhtä lailla välttämätöntä monenkeskisen ilmastosopimuksen kannalta.
Eikä helppoa ole kahdenvälisten kauppasopimustenkaan teko. Niin maatalouspolitiikka kuin kuluttajansuoja on rakennettu Atlantin vastakkaisilla rannoilla kutakuinkin päinvastaisista lähtökohdista. EU ja Yhdysvallat eivät siis voi tehdä vapaakauppasopimusta puuttumatta samalla maatalous-, ympäristö-, eläinsuojelu- ja kuluttajapolitiikkaan.
Bali oli vain alku. Kansainvälisissä pöydissä puhutaan lähivuosina runsaasti ruuasta - eikä pelkästään neuvottelutauoilla.
KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
