vierasyliö Uusi vihreä vallankumouslisää ruuantuotantoa
Jo 1940-luvun lopussa monet päättäjät, esimerkiksi Intian pääministeri Jawaharlal Nehru, tajusivat, että laajamittainen nälänhätä uhkasi rauhanomaista kehitystä ja hyvinvointia.
Siksi oli tärkeätä, että valtio sijoitti maatalouteen; teitten rakentamiseen, tutkimukseen, tehokkaampaan tekniikkaan, kasteluun ja uusiin kasvilajikkeisiin.
Erityisen tärkeänä pidettiin ravitsemuksen kannalta avainasemassa olevien viljakasvien satotason parantamista.
Nobelisti Norman Borlaug ja intialainen tutkija M.S. Swaminathan onnistuivat 1960-luvulla kehittämään lyhytvartisia vehnä- ja riisilajikkeita, jotka kastelun ja kemiallisten lannoitteiden avulla tuottivat suuria satoja.
Tästä alkoi niin sanottu vihreä vallankumous. Se alkoi Aasiassa mutta levisi myös muihin maihin. Ajanjaksolla 1965–1990 sadot kaksinkertaistuivat.
On arvioitu, että ajanjaksolla 1970–1990 yli miljardin ihmisen ravitsemus parani viljan tarjonnan lisääntyessä.
Afrikassa kehitys, osaksi huonomman ilmaston ja maaperän takia, ei ollut yhtä suotuisa mutta kuitenkin myönteinen. Itä- ja Etelä-Afrikassa onnistuttiin kehittämään korkeampia satoja antavia maissilajikkeita.
Mutta 1970-luvulla pantiin merkille, että vihreällä vallankumouksella oli myös kielteisiä puolia. Runsas lannoitteiden, torjunta-aineiden, veden ja muiden panosten käyttö toi mukanaan ympäristö- ja terveysongelmia.
Lisäksi osoittautui, että etupäässä vain rikkaat maanomistajat olivat hyötyneet lajikkeiden käytöstä.
Köyhien pienviljelijöiden asema ei juurikaan ollut parantunut ja eriarvoisuus oli lisääntynyt. Tästä syystä käynnistettiin pienviljelijöitä tukevia kehitysohjelmia.
Vihreä vallankumous ja muunnoksia siitä on merkinnyt nälänhädän ja aliravitsemuksen vähentymistä. Mutta lisääntynyt ruuantuotanto on viime aikoina vain nipin napin pysynyt väestönkasvun vauhdissa.
Tämä on huolestuttavaa niin kuin se, että viljasadot eivät enää kasva entiseen tapaan. Samaan aikaan Aasiassa riisin kulutus lisääntyy kaksi prosenttia ja Afrikassa peräti 20 prosenttia vuosittain.
Tähän asti monet tutkijat ovat olettaneet, että ilmaston lämmetessä ja hiilidioksidipitoisuuden noustessa myös sadot kasvavat. Mutta nyt eräät tutkimukset sanovat, että tämä on vain osaksi totta.
Vaikka erityisesti riisi ja vehnä, muttei maissi, pystyvät hyödyntämään korkeampaa hiilidioksidipitoisuutta, tämän vaikutus kumoutuu lämpötilojen nousun johdosta. Jo yhden päivän lämpötilan nousu 35 asteeseen vahingoittaa taimia vakavasti.
Noin puolet tutkimuksista väittävät, että seuraavan 10 vuoden aikana sadot laskevat, ja puolet, että ne lisääntyvät.
Kaksi kertaa enemmän tutkimuksista ennakoi satojen vähentyvän kuin lisääntyvän vuoteen 2030 mennessä. Joka tapauksessa asiaan on suhtauduttava vakavasti.
On siksi myönteistä, että uusi vihreä vallankumous tekee Aasian pelloilla tuloaan. Tämä on vallankumous, joka ei nojaa muutamiin ”ihmelajikkeisiin” vaan sellaisten kasvien jalostukseen, jotka selviytyvät ja tuottavat hyvin vaihtelevissa oloissa.
On suuri tarve sellaisista lajikkeista, jotka kestävät tulvia, kuivuutta ja suolaista vettä. Niinikään tarvittaisiin lajikkeita, jotka karuissa, huonoissa ympäristöissä pystyvät tuottamaan tyydyttävästi.
Uuden vallankumouksen kasvit ovat ensi sijassa hyödyllisiä vaikeissa oloissa tuottaville köyhille pienviljelijöille.
Sen jälkeen kun riisin genomi 2005 saatiin kartoitettua, kasvinjalostajat ovat kehittäneet tulvia kestäviä lajikkeita. Tätä ominaisuutta ohjaava geeni löytyi Itä-Intiassa sijaitsevasta paikallislajikkeesta ja on siirretty käytössä oleviin lajikkeisiin.
Viisi vuotta sen jälkeen kun ensimmäiset kenttäkokeet tehtiin uusilla lajikkeilla, viisi miljoonaa viljelijää monissa maissa olivat jo ryhtyneet viljelemään niitä ja ne yleistyvät nopeasti.
Riisi on hyvin arka ”väärään aikaan” tapahtuviin tulviin, jotka tuhoavat taimia. Uudet lajikkeet sen sijaan säilyvät veden alla ja rupeavat uudestaan kasvamaan, kun vesi vetäytyy.
Nyt tutkijat kehittävät lajikkeita, jotka sietävät kuivuutta ja korkeita lämpötiloja. Korkeat lämpötilat kukinnan aikaan vaikuttavat tuhoisasti taimiin.
Mikäli pölytys voitaisiin siirtää iltapäivän kuumuudesta aamun viileään, paljon olisi voitettu. Hiljakkoin on jo löydetty geeni, joka edistää aamunpölytystä!
Puolet maailman ihmisistä saa viidenneksen kaloreistaan riisistä, joten on äärimmäisen tärkeää, että riisin tuotannon kasvu jatkuisi.
Mikäli maailman väestö lisääntyy miljardilla ihmisellä, heidän tarvitaan ruokkimisekseen noin 100 miljoonaa tonnia enemmän riisiä.
Ensimmäinen vihreä vallankumous johti riisintuotannon hehtaarisatojen lisääntymiseen ennnen kaikkea kastelluilla 80 miljoonaa hehtaaria käsittävillä alueilla.
Nämä tuottavat kolme neljäsosaa maailman riisistä, kun sateista riippuvat alueet tuottavat vain neljänneksen. Jälkimmäisten hehtaarisadot ovat 2–2,5 tonnia edellisten ollessa 5–6 tonnia.
Sateista riippuvien alueiden alhaiset sadot johtuvat sitä, että ne kärsivät enemmän tulvista ja kuivuudesta.
Näitä ilmastotekijöitä paremmin sietävien lajikkeiden avulla voitaisiin kaksinkertaistaa sadot, jolloin tuotanto kasvaisi 110 miljoonasta tonnista 220 miljoonaan ja maailman tuotanto 550 miljoonaan tonniin. Tämä riittäisi tyydyttämään tarpeen vuonna 2030.
Tällöin voitaisiin itse asiassa tyydyttää koko tarve sateista riippuvien alueiden tuotannolla. Mutta päättäjien pitäisi myös olla valmiita antamaan pienviljelijöille heidän tarvitsemaa tukea uuden vallankumouksen hyödyntämiseen.
On syytä korostaa, että aikaisemmin tehdyt sijoitukset riisin tutkimukseen tuottavat arviolta 20 miljardia dollaria vuosittain.
U.B. LINDSTRÖM
Kirjoittaja on kehitys- ja ympäristökysymyksiin erikoistunut professori.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
