Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Puolisoiden suhde kannattelee nykyperhettä

    ”Olisimmeko me Pentti enää naimisissa ilman näitä parisuhdekursseja”, Liisa Tuovinen kiusoittelee puolisoaan. Pariskunta on vetänyt yhdessä kursseja 40 vuoden ajan. Jaana Kankaanpää
    ”Olisimmeko me Pentti enää naimisissa ilman näitä parisuhdekursseja”, Liisa Tuovinen kiusoittelee puolisoaan. Pariskunta on vetänyt yhdessä kursseja 40 vuoden ajan. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkisto

    JÄRVENPÄÄ (MT)

    Nykyään ei ole mitenkään outoa hakea apua, jos puolisot joutuvat törmäyskurssille. 1970-luvun alussa tilanne oli toinen.

    ”Parisuhde oli vielä yleismaailmallinen tabu. Oli tyrmistyttävää ajatellakaan, että jotkut ihmiset kokoontuvat puhumaan parisuhteestaan”, kirkon perhetyön sihteerinä tuolloin toiminut Liisa Tuovinen kertoo.

    Kolmekymppisellä Tuovisella oli arkkitehtimiehensä Pentti Tuovisen kanssa kaksi alle kouluikäistä lasta. Päällisin puolin kaikki näytti esimerkillisen hyvältä, kuten kirkon työntekijän perheessä kuului ollakin, mutta suuri huoli painoi mieltä.

    ”Tuntui, että minun avioliitostani ei ehkä tule mitään ja olen niin huono äiti, että minulla ei pitäisi lapsia ollakaan. ”

    Tuovinen huomasi, ettei ole huolineen yksin. ”Ajattelin, että en putoa kauhean korkealta, ei muilla mene sen paremmin. ”

    Perhetyön ammattilainen alkoi etsiä keinoja vahvistaa parisuhdetta.

    Käsiin osui artikkeli, jossa Yhdysvalloissa toimivat terapeutit David ja Vera Mace kuvasivat ideaansa. He keksivät koota joukon pareja viikonlopuksi rauhalliseen paikkaan puhumaan kokemuksistaan.

    Pari viikkoa ennen joulua vuonna 1972 Tuoviset tekivät samoin.

    Kokeileva ryhmä koostui tutuista kirkon perheneuvojista puolisoineen. ”Emme me alussa osanneet paljon mitään, tehtiin kaikki mahdolliset virheet”, Liisa Tuovinen tunnustaa.

    Sysäys vei kuitenkin eteenpäin.

    ”Rupesimme opettelemaan, miten pitäisi toimia, jotta viikonloppukokous olisi parisuhteelle hyödyllinen. Sillä tiellä me nyt sitten ollaan.”

    Nykyään Tuovinen vetää hallituksen puheenjohtajana Kataja-parisuhdekeskusta, joka järjestää pariskunnille kursseja ja toimii noin sadan järjestön ja yrityksen yhteistyöfoorumina. Hän toimii myös kouluttajana ja vetää kursseja yhdessä puolisonsa kanssa.

    Tuovinen on vuonna 1994 alkunsa saaneen Kataja ry:n perustajajäsen.

    Kirkon rinnalle tarvittiin Tuovisen mukaan sitoutumatonta organisaatiota, koska osa apua tarvitsevista pariskunnista vierasti kohtaamisia seurakuntien suojissa.

    Moni oudoksuu yhä ajatusta puhua omasta parisuhteesta missään seminaareissa tai kursseilla. Suhde tuntuu yksityisasialta.

    Oman kullan valinta onkin yksityisasia. Kaikkiin parisuhteisiin liittyy kuitenkin taitoja, joita voi Tuovisen mukaan opetella.

    Yksi tärkeimmistä taidoista on puhuminen. Työkaverille osataan puhua kohteliaasti, ja jos ei osata, mennään kursseille. Miksi sitten oma rakas puoliso joutuu helposti syytetyn penkille?

    Vaikeus puhua nätisti on Tuovisen mielestä ymmärrettävää. Omista tunteista ja toiveista, siitä mikä on tärkeintä, on usein vaikeinta puhua. Siksipä käy helposti niin, että puhumisen sijaan ollaan vaiti.

    ”Moni yrittää hoitaa suhdetta vaikenemalla hankalista asioista. Niitä vain työntää pinnan alle ja koettaa kestää. Siitä se etääntyminen alkaa.”

    Ongelmat eivät Tuovisen mukaan yleensä johdu siitä, että puoliso olisi väärä. ”Pettymystä ja etääntymistä aiheuttaa se tapa, jolla puolisot ovat vuorovaikutuksessa keskenään.”

    ”Monella ei ole kotoa mitään mallia, kuinka puhutaan tunnetasolla tärkeistä asioista. Ei ole ehkä milloinkaan kuultu, miten omat vanhemmat ongelmiaan ratkoivat.”

    Etääntyminen puolisosta voi alkaa aivan huomaamatta.

    ”Jos kertyy pitkä sarja asioita, joista ei ole koskaan puhuttu, sitten tulee joku pieni juttu, joka on se viimeinen pisara.”

    Sitten alkaa syyttely: sä et koskaan sitä tai tätä, taas sun piti leikkiä mykkäkoulua...

    Viisainta olisi Tuovisen mukaan pysyä puheessa omalla tontilla ja varoa yleistämisiä. Silloin puhe alkaa esimerkiksi sanoilla haluaisin että, minua huolestuttaa, minusta tuntuu...

    Entisajan emännän ja isännän avioliittoa ei murentanut juuri mikään, oli suhteen laatu mikä tahansa. Elämälle välttämättömiä taitoja tarvittiin kosolti, mutta puhumattakin piti pärjätä.

    ”Nykypäivän perheessä puolisoiden suhde on se koossapitävä voima”, Tuovinen korostaa. Jos tuo voima murenee, parisuhteesta lähdetään entistä helpommin kävelemään.

    Kaikki se mieluisa, mistä puolisossa pitää, olisikin hyvä tuoda aika ajoin julki.

    ”Myönteisten asioiden kertominen ja kuuleminen vahvistavat sitä, minkä varassa suhde on. Ilman tätä vahvistamista on vaikea ottaa esiin hankalia asioita, joihin haluaisi muutosta.”

    Etääntyminen puolisosta johtaa Tuovisen mielestä turhan usein eroon.

    ”Kun parisuhteessa tulee yksinäinen olo, uusi rakkaus tuntuu helposti ratkaisulta. Yhtä hyvin voisi tutustua omaan puolisoonsa eikä rynnätä uuteen rakkauteen.”

    Parisuhdetyön pioneeri itse vaikuttaa onnelliselta miehensä rinnalla. Pariskunta nauttii metsäisestä puutarhasta omakotitalossa, joka on Pentti Tuovisen suunnittelema.

    ”Olisimmeko me Pentti enää naimisissa ilman näitä parisuhdekursseja”, Liisa Tuovinen kyselee pilke silmissään ja vastaa itse. ”Ollaan me ainakin paljon parempia ystäviä kuin ennen. On se lohdullista.”

    TARJA HALLA

    Avaa artikkelin PDF