Lääkärivaje kiusaa monia kuntia
Kuntien terveyskeskusten virkalääkärit korvataan usein ostopalvelulla, sillä edes palkka ei houkuttele lääkäreitä terveyskeskuksiin. Työ ja vapaa-aika halutaan pitää erillään, ja uran kannalta perusterveydenhuoltoa väheksytään.
Varatoiminnanjohtaja Risto Ihalainen Suomen Lääkäriliitosta toteaa, että lääkäreiden arvoasteikossa palkka on vasta viidennellä sijalla. Tieto perustuu kattavaan jäsenkyselyyn.
”Työn hallinta ja uramahdollisuudet ovat kärjessä. Terveyskeskuksilla ei katsota olevan ammatillista annettavaa”, Ihalainen toteaa.
”Siksi hakeudutaan sairaaloihin, joihin on parinkymmenen vuoden aikana otettu pari tuhatta lääkäriä lisää. Osa lääkäreistä on siirtynyt terveyskeskuksista työterveyshuoltoon, ja yksityissektorikin on kaksinkertaistanut väkimääränsä.”
Ihalaisen mukaan lääkärivajeella on taipumus vaeltaa paikasta toiseen.
”Nyt tilanne on huonoin Etelä-Karjalassa, kun aiemmin Kainuu ja Länsipohja kärsivät eniten. Vielä kymmenen vuotta sitten terveyskeskuksia oli 240, kun määrä nyt on 160. Vanhusväestön kasvu lisää pienten yksiköiden ongelmia.”
Ihalainen on itsekin taustaltaan terveyskeskuslääkäri mutta sanoo edustavansa jo harvinaista kansanterveydellistä aatemaailmaa. Hänen mukaansa alimitoitettu virkojen määrä sai työmäärän luisumaan käsistä.
”Viime tiedon mukaan maassamme on noin 240 lääkärin vaje perusterveydenhuollossa. Lisäksi on turvauduttu ostopalveluihin ja ulkoistamiseen.”
Terveydenhuollon kustannuksia voitaisiin Ihalaisen mukaan kattaa myös sairausvakuutusta kehittämällä.
”Tällöin olisi kyseessä valtiotason ratkaisu, eikä perusterveydenhuolto rasittaisi kun-
tataloutta nykyisessä mittakaavassa.
”Vuokralääkärit tulevat syrjäisille kunnille kalliiksi, ja sitoutuminen työhön voi olla melko lyhytkestoista”, hän lisää.
Sote-yhteistyöhön terveydenhoitopalvelussa Ihalainen suhtautuu varauksin.
”Epäilen, että suunnitellut parisenkymmentä sote-aluetta joutuvat vielä isoon remonttiin, joka sotkee senkin, mitä on saatu aikaan. Jos väestöpohja on riittävän iso, erikoissairaanhoito ja kustannusriski hallitaan paremmin.”
Ihalainen pitää ihannetilanteena tarpeeksi isoa järjestäjää, joka keräisi kunnilta jäsenmaksun. ”Näin riski jaettaisiin, ja sekä perus- että erikoissairaanhoito olisivat samassa linjassa, kun päätöksenteko keskittyisi samaan paikkaan.”
Kuntien välinen yhteistyö palvelujen tuottamisessa on Ihalaisesta oiva mahdollisuus, jos politiikan ei anneta häiritä liikaa.
”Jos eri kuntien luottamuselimet pystyvät keskustelemaan keskenään, jotain voi yhdessä syntyäkin. Mutta kuntien ja maakuntien kulttuurierot ovat joskus todellinen jarru tuloksekkaalle yhteistyölle.”
JUKKA IISKONMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
