KOULUPÄIVÄKIRJA Vastaväite

Perusopetusta uusitaan nyt. Muutokset ovat yhtä suuria kuin peruskoulun synnyn aikoina 1970-luvun alussa. Tuolloinhan koulun haluttiin toteuttavan kaikki tulevaisuuden hyvät haaveet niin että hirvitti.

Tänään lapsen kouluuntuloa haluttaisiin aikaistaa. Työelämään ja aikuisuuteen pitäisi pyrkiä nopeammin. Ekonomia vaatii. Toisaalta kasvattajat haluavat pidentää yhdeksänvuotista perusopetusta vuodella. Se rauhoittaisi kasvukautta, ehkä tasoittaisi kypsyyserojakin. Ehkä lievittäisi syrjäytymistä. Talous taas vastustaa tätä.

Tässä lehdessä PTT:n ekonomisti Veera Holappa esitti 8.7. talouselämän toiveita koululuokassa. Hän sanoi että teknologia opettaa. Esitänpä vastaväitteen koulun sisältä.

Talouselämä, mitä se sitten tarkoittaneekaan, on viime aikoina pyrkinyt vimmalla luokkaan. Milloin on toivottu lasten oppivan sijoittamista, milloin joitakin muita aikuisuuteen kuuluvia taitoja. Nyt eletään teknologian huumaa ja tietotekniikan ihailua.

Koulu ja oppitunti on tapahtuma. Taskukapula tai vaikkapa uudentyylinen tietotaulu ovat välineitä. Tässä välinehuumassa toivottaisiin, että rauhalliseen lapsen kasvuun pantaisiin teknologialla vauhtia. Toisin sanoen: Opetuksen tulisi pyrkiä ottamaan pääasiallisesti käyttöön opetusmenetelmiä, jotka on sidottu yhteen metodiin, välineelliseen maailmankuvaan.

Veera Holappakin toistaa väitteen, että opettajat ovat vastustaneet teknologiaa työpaikkojen menettämisen pelossa. Aika hurja keksaistu mielikuva. Ja jos opettaja haluaa valita toisen opetusmetodin kuin teknisen opetusohjelman, ei kai hän ensisijaisesti vastusta teknologian tuloa kouluun. Eihän noita ohjelmia edes ole.

Olen opeurani aikana kokenut tämän kouluteknologian päästä päähän, rainaheittimestä videotykkiin, en vastustanut sitä. Valitsin. Olin nuorena opettajana opetuselokuvien käsikirjoituskurssilla. Kouluihin hankittiin filmiprojektoreita, vaikka ainoa opetuselokuva, Sika, oli valmisteilla. Senkin teko taisi jäädä kesken. Kunnes talous keksi lähettää kouluille omia filmejään, jotta projektorit pyörisivät. Eräs rehtori sanookin, että vähätaitoiset opettajat tukeutuvat ensisijaisesti teknologiaan.

Tänään on ihan sama juttu. Taskukapula on hullaannuttanut meidät. Se on tuonut kouluun hajanaisuutta, osin riitaa. Välineelle pitäisi saada nyt jotakin sisältöä. Jos jostakin pitäisi olla huolissaan, niin siitä että kirja katoaa tämän yli-innostuksen vuoksi. Esimerkiksi kuvan oppiminen ei edes ehtinyt alkaa koulussa, kun uusi ”kameratekniikka” tuli muotiin. Jäljet pelottavat.

Teknologia ja lainsäädäntö ovat liittoutuneet. Keskustelin viikonloppuna Euroopan eräässä vanhimmassa yliopistossa, Leuvenissa, väitelleen belgialaisen tekniikan tohtorin kanssa Belgian lainsäädännöstä tässä tietotekniikkahuumassa.

Lääkärit jo varoittavat lapsille koituvista vaaroista. Belgia onkin ollut edellä omassa lainsäädännössään, kun maa on kieltänyt voimakkaat G-laitteet. Mutta teknologian vaatimuksesta laki muutettiin, jotta yhä tehokkaammat vempeleet ovat mahdollisia. Mitä jos lakia liennytetään, kun huomataan voimakasta terveydelle vaarallista säteilyä. Tämä toimitusjohtaja sanoikin päättäneensä, että työntekijöille hankitaan vähäsäteilevät matkapuhelimet.

Koulun tehtävä on kasvattaa, jotta elämänhallinta on reilassa. Se on älyä, tunnetta ja kohtaamista. Väline on väline ja ekonomialla on muita tehtäviä kuin koulun opetusmenetelmien ohjausta. Sanon ystävällisinä terveisinä Veera Holapallekin, että ekonomia voisi paremmin huolehtia koulun edellytyksistä. Että oppilaalla on terveydelle vaaraton oppimisympäristö.

Avaa artikkelin PDF