Turveinventointien sivutuotteena syntyy hillakarttoja

Inventoinneissa selvitetään soiden kasvillisuutta sekä turvekerroksen paksuutta ja rakennetta. Tutkimuspisteessä ovat näytettä kairaamassa tutkimusassistentti Ilkka Aro (vas.) ja kairamies Veikko Sieppi. Kuva: Pekka Fali

RANUA

Venäläinen siipikaira, mittaajien suussa "pikkuryssä", tuo maan pinnalle turvenäytteen ensin puolesta metristä.

Rahkasammalet on vielä helppo erottaa. Lähes maatumaton turve on liukasta ja tummaa.

Geologian tutkimuskeskus GTK:n kairamies Veikko Sieppi kairaa näytteet puolen metrin välein yhä syvemmältä ja syvemmältä kovaan mineraalimaahan asti.

Tutkimusassistentti Ilkka Aro puristaa näytteitä nyrkissään ja valuttaa vedet pois.

Turve muuttuu syvemmälle mennessä yhä kuivemmaksi ja on paremmin maatunutta.

"Nämä ovat raatteen siemeniä. Ne eivät maadu koskaan", Aro kertoo pienistä punertavista siemenistä.

GTK tutkii tänä kesänä noin 25 000 hehtaaria suota. 17 kahden hengen ryhmää tarpoo keräämässä tietoa turvevaroista ja soiden ominaisuuksista.

Ryhmät selvittävät, kuinka paljon ja minkälaista turvetta soilla on. Samalla kartoitetaan myös soiden luonnontilaisuusluokka, erityisiä luontoarvoja sekä esimerkiksi marjaisuutta.

Aro näpyttelee tiedot suoraan maastotietokoneeseen, jossa on gps-paikannin. Tietojen avulla päivitetään GTK:n tietokantoja. Monia tietoja, kuten tutkittujen soiden sijainnit ja turvelajiosuudet, voi vapaasti tarkastella GTK:n verkkosivuilla.

Maksullisia tietoja ovat esimerkiksi turpeen määrä, laatu ja syvyyskartat.

Hillastajia saattaa kiinnostaa, missä päin sijaitsevat hyvät hillasuot. Tutkimusryhmät määrittävät koealoilta marjaisuuden asteikolla 0–3.

"Määrityksen perusteella ei voi tietää, onko alueella marjoja. Se kertoo, että alue on hillan kasvupaikka", GTK:n Turvevarannot-yksikön päällikkö Samu Valpola täsmentää.

Valpolan mukaan hillakartat ovat kiinnostaneet yksityisiä marjanpoimijoita. Marjafirmat eivät ole niitä kyselleet.

Marjakarttoja ei ainakaan vielä saa ladattua suoraan verkkosivuilta. Sellaisen saa GTK:sta pyytämällä.

"Listahintaa ei ole, mutta työmäärästä riippuen muutaman tunnin työn hinnan joutuu maksamaan", Valpola sanoo.

Turveinventoinnit ovat perinteisesti palvelleet turveteollisuutta. Energiaturpeen käyttö on kuitenkin vähentynyt 2000-luvun alun huippuvuosista osin korvaavien energiamuotojen, osin halvan kivihiilen ja osin turpeenpoltolle epäsuotuisan politiikan vuoksi.

Myös turvetutkimuksen määrärahat pienenevät.

"Vielä 2000-luvun alussa tutkimusten päätarkoitus oli turvevarantojen osoittamisessa. Nyt tutkimusta tehdään yhä enemmän myös maankäytön suunnittelun työkaluksi", Valpola kertoo.

"Maakuntakaavoituksessa turvevaratiedolla on aivan keskeinen merkitys, kun suunnitellaan paikallista ja kansallista energiahuoltoa, soidensuojelua, vesiensuojelua, hiljaisia alueita, virkistyskäyttöä ja erityisesti turpeen tulevaisuudessa lisääntyvän muun kuin energiakäytön tarpeiden huomioimista."

Valpolan mukaan turve on edelleen tärkeä energianlähde, mutta tulevaisuudessa turvetta käytetään yhä monipuolisemmin.

Kasvuturve on kysyttyä taimitarhoilla, ja kuivikkeena turvetta käytetään muun muassa hevos- ja broileritiloilla.

Uusia käyttömuotoja on kehitystyön alla. Turve voi luontaisesti antibakteerisena materiaalina soveltua muun muassa sairaalatekstiileihin, Valpola kertoo.

Suomessa turvemaita on eniten Pohjois- ja Itä-Suomessa.

Soiden kokonaispinta-alaan nähden eniten käyttökelpoisia turvesoita olisi Pohjois- ja Etelä-Karjalassa sekä maan länsiosissa ja Kanta-Hämeessä.

Näillä alueilla on paksuja turvekerrostumia kohtuullisen matkan päässä teistä ja käyttökohteista.

"Lapissa on valtavasti soita, mutta valtaosalla alueita turpeennosto ei ole soiden luonnontilaisuuden vuoksi mahdollista eikä mitenkään kannattavaakaan", Valpola selventää.

Teknisesti käyttökelpoista turvemäärää ei todellisuudessa voi muuallakaan hyödyntää kokonaan, sillä turpeen käyttöä rajoittavat sekä kansallisen suostrategian mukainen luonnontilaisuusluokittelu että ympäristöluvan saamisen muut edellytykset.

Soiden hiilivarantojen selvittäminen on Valpolan mukaan aihe, joka vaatii juuri nyt eniten lisää tietoa.

"Meillä on edelleen kartoittamatta erittäin laajoja alueita koillisessa ja pohjoisessa Suomessa."

Ensi vuonna alkaa Suomen soiden hiilivarojen arvioinnin päivitys. Se pyrkii vastaamaan, miten tulevaisuudessa ratkaistaan hiilen sidontaan ja varastointiin liittyviin kysymyksiä.

Valpolan mukaan suot ja turve sekä niiden tutkimus ovat todella tärkeässä asemassa, kun päästökaupan ulkopuolinen sektorikin on saamassa todella kovat ilmastotavoitteet.

"Suomen soissa on sitoutuneena vähintään kahdeksan kertaa enemmän hiiltä kuin maamme puuvaroissa", Valpola toteaa.