PerhesuhteitaHollannin maaseudulla

kirja

”Hän kyyhötti tuolissa kuin muutamia minuutteja sitten syntynyt vasikka, jota ei vielä ole nuoltu puhtaaksi, pää hervottomasti retkottaen ja katse kohdistumatta mihinkään.” Näin näkee kuuttakymmentään lähestyvä isäntäpoika Helmer 80-vuotiaan isänsä, jota on muuttamassa yläkertaan. Sinne liikuntakyvytön isä ei tahtoisi. Nelihenkisestä perheestä vain he ovat jäljellä.

Lempeä äiti oli Helmerille tärkeä, mutta läheisimmäksi tuli kaksoisveli Henk, isän suosikki. Isännäksi aiottu Henk kuoli parikymppisenä. Helmer tunsi jääneensä puolikkaaksi, samalla kun joutui vastentahtoisesti korvaamaan veljensä tilan töissä. Välit isän kanssa tulehtuivat. Nyt vuosikymmeniä nielty katkeruus hakee purkautumista. Isä saa tuta sitä kylmyyttä, missä Helmer kasvoi.

Alku lupaa kolkkoa tarinaa. Kun isä sanoo, että hänellä on jano, Helmer toteaa olevansa janoinen itsekin ja poistuu rauhallisesti puuhiinsa. Mutta vivahteita tähänkin suhteeseen ilmaantuu. Samoin uusia henkilöitä nivoutuu tapahtumien kulkuun.

Tilalla on parikymmentä lehmää ja saman verran lampaita, mutta Helmerin erityisen huolenpidon saa kaksi aasia, jotka Helmer on itse halunnut ja hankkinut. Bakker punoo juonen taitavasti pidätellen, niin että lukija saa vain tipoittain tietää, mitä on tapahtunut. Ja kun se on selvinnyt, lukija on koukussa odottaessaan mitä tästä kaikesta seuraa.

Kerronnan vähäeleisyydestä huolimatta tarinaan syntyy vahva imu. Bakkerin omaperäinen näkemys, 2000-luvun maaseudun aistittava kuvaus, jota tumma huumori paikoin sävyttää, tuo mieleen Anne B. Ragden trilogian norjalaisen sikatilan perillisistä. Ei ihme, että tämä palkittu esikoisteos on julkaistu yli kahdessakymmenessä maassa.

ANELMA

JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN

Gerbrand Bakker:

Isä muuttaa yläkertaan.

Suom. Antero Helasvuo.

323 s. Karisto.

Avaa artikkelin PDF