Aukon sijaan oma suojelualue
Suojelualueelta löytyy kaikkien iloksi suppilovahveroita. Kuvassa Airi Saari (vas.) ja biologi Maritta Liedenpohja-Ruuhijärvi Hämeen elykeskuksesta. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoHÄMEENLINNA (MT)
”Monta vuotta pähkäiltiin aukon tekoa”, kertoo Seppo Saari. Neljän hehtaarin laajuinen sankka havumetsä seisoo kuitenkin yhä pystyssä. Hauhon Hyömäellä sijaitsevan metsätilan osa päätyi suojelualueeksi Etelä-Suomen yksityismetsien suojeluohjelman Metson kautta.
Kauan hakkuilta säästynyt metsä teki vaikutuksen jopa puunostomieheen, joka suositteli Saarelle suojelua.
”Olin itsekin sillä kannalla, että tämä kannattaisi ehkä jättää. Risukoita ja taimikoita saa aina, mutta tämän kun tuhoaa, sellaista ei enää saa.”
Suojelupäätös ei ollut aivan helppo. Saarta mietitytti suojelun lopullisuus. Perilliset eivät hyötyisi metsästä enää.
”Keskustelimme suojeluasiasta kahden poikamme kanssa ja he hyväksyivät päätöksemme.”
Suojelua kannatti myös Sepon vaimo Airi Saari.
”Kun molempain nimi täytyy olla, pitää melkein olla yhtä mieltä”, Seppo Saari sanoo.
Saaret kävivät keskustelua suojelusta myös Luonnonperintösäätiön kanssa. Varansa yksityisistä lahjoituksista saava säätiö ostaa vanhoja metsiä luonnonsuojelualueiksi.
Neuvottelut kuitenkin pysähtyivät, kun kävi ilmi, että maat olisi pitänyt myydä. Metso-suojelussa maan omistusoikeus pysyy metsänomistajalla, jos tämä vain haluaa.
”Tiedä vaikka tämä olisi suojeltunakin joskus arvokkaampi kuin hakattu metsä”, Seppo Saari pohtii.
Pysyvän suojelusopimuksen korvaus vastaa suunnilleen metsän hakkuusta koituvia tuloja. Korvaus on verovapaata tuloa metsänomistajalle.
Saarten metsä oli Metso-suojelukohteeksi melko pieni, kertoo ylitarkastaja Rauni Itkonen Hämeen elykeskuksesta. Vanhan metsän ilme kuitenkin löytyi. Tuulenkaatoja makaa siellä täällä. Lahopuuta tarvitsevat lajit viihtyvät niissä.
Metsän suojelukelpoisuuden hyväksi luettiin, että lähimpiin muihin suojelualueisiin on vain muutama kilometri. Harvinaisten lajien säilymiselle on tärkeää, etteivät lajit elä aivan eristettyinä pienalueilla.
Suojelualueesta puoli hehtaaria on taimikkoa. Sitä ei olisi kannattanut yksinään rajata ulkopuolelle, joten se otettiin mukaan.
Itkosen mukaan Saarten suojelualue on Hämeessä tyypillinen kangasmetsän Metso-kohde. Kanta- ja Päijät-Hämeessä tavoitteena oli tänä ja viime vuonna suojella pysyvästi 350 hehtaaria. Viime vuonna tavoitteesta jäätiin. Monilla alueilla Metsoon tarjotaan enemmän alueita kuin pystytään ottamaan. Tänä vuonna Hämeenkin tavoite täyttyy.
Itkonen kertoo Saarille, että tutkijat saattavat olla kiinnostuneita näiden suojelualueesta. Maanomistajilta kysytään lupa tutkimuksiin, Itkonen vakuuttaa.
Seppo Saari toivoo, että heillekin kerrottaisiin, mitä tietoa metsästä kertyy.
”Olisi mukava kuulla, mitä tämä palvelee.”
HENRIK SCHÄFER
Risukoita ja taimikoita saa aina, mutta tämän kun tuhoaa, sellaista ei enää saa.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
