Vieraskolumni Ydinvoimaa, vaikka väkisin
Energiateollisuuden toimari Juha Naukkarinen näytti teeveessä murheelliselta mieheltä. Kyllähän ydinvoima kuitenkin on lopulta hyvin kannattava sähköntuotantomuoto, oli uutisten loppuun leikattu lausunto.
Se jäikin erityisesti mieleen, sillä samassa jutussa ruotsalainen asiantuntija liiskaa kaikkien Suomeen rakenteilla tai suunnitteilla olevien ydinmyllyjen kannattavuuden. Taustalla oli Teollisuuden Voiman päätös jättää Olkiluoto nelonen – ainakin tässä vaiheessa – toteuttamatta.
TVO:n päätös tuskin oli kenelläkään yllätys. Sillä on riesanaan ainakin kuusi vuotta myöhässä oleva, maailman ydinvoimarakentamisen ykköslimbo, arevalainen Olkiluoto kolmonen. Kohta kymmentä miljardia hipova rahareikä voi vetää mukaansa sekä rakentajan että rakennuttajan. Mylly kyllä lopulta nousee ja saattaa jonain päivänä tuottaa reippaasti sähköäkin.
Eniten on kyse kuitenkin energiatuotannon käännekohdasta. Kun keskustavetoinen hallitus Mauri Pekkarisen johdolla esitti kahden uuden suurmyllyn luvittamista 2010, kuviteltiin sekä sähkön
hinnan että tarpeen yhä nousevan. Sähkönkulutuksen piti nousta reilusti yli sadan terawattitunnin vuodessa.’
Samassa tohinassa ajatus oli rakentaa kapasiteettia myös vientimarkkinoita varten ja vahvistaa sähköverkkoja Baltian suuntaan.
Toisin on käynyt, osin sattumalta. Paperin kysynnän romahdus leikkasi teollisuuden
laskelmat lisäsähköstä ja sähkön hajautettu tuotanto tuulella, vedellä ja auringollakin on yllättänyt monet. Sähkö on ollut halvempaa kuin piti. Eduskunta teki päätöksensä kahdesta uudesta toimiluvasta vanhojen ja vedätettyjen
tietojen perusteella.
Fukushiman ydinkatastrofistakaan ala ei selvinnyt kuivin jaloin. Japanissa yhteiskunnan lasku onnettomuudesta lähentelee sataa miljardia dollaria. On selvää, että mikään vakuutusinstanssi ei lähde turvaamaan tällaisia
riskejä eikä Suomenkaan veronmaksajien ymmärrys riitä avoimeen vekseliin energiavaltaiselle teollisuudelle.
Jäljelle jäikin sitten enää poliittinen intressi. Sitä edustaa aidoimmillaan venäläinen Rosatom, joka on vahvasti tulollaan ainoaan uuteen hankkeeseemme Fennovoimaan. Silti enemmistö eduskunnasta arvioi, että patriootti ostaa aina Putinilta.
Tuleva pääministeri Juha Sipilä on monessa asiassa korostanut keskustalaisia juuria ja arvoja. Nyt olisi aika vihdoin saattaa voimaan vuoden 1980 Turun puoluekokouksen päätös, jossa ydinvoimalle sanottiin kiitos ei. Tuo päätöshän vesittyi pikaisesti kun vastavalittu puheenjohtaja Paavo Väyrynen totesi, ettei hätäinen päätös koske ydinvoiman tutkimusta ja suunnittelua. Tämä muuttui – kuten tiedämme – varsin nopeasti ydinvoiman rakentamiseksi.
Sipilä on puhunut uuden kokeiluyhteiskunnan puolesta.
No nyt olisi oikeasti aika kokeilla hajautetun energiatuotannon voimaa. Uhkaamme pudota kyydistä alueella, jonka piti olla kärkiosaamistamme. Sopeutumista uuteen aikaan helpottaa sekin, että energiaylijäämäisiä sellutehtaita tai biojalostamoja on suunnitteilla jo ainakin kolme uutta.
Ydinvoimasta ei päästä eroon vielä vuosikymmeniin. Väkisin sitä ei kannata paisuttaa tulevaisuutemme kustannuksella.
Olisi vihdoin vihreän tiikerinloikan aika.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
