Kirja Teknologia valtasi palvelutalo Ehtoolehdon
Minna Lindgrenin nokkelan Ehtoolehto-trilogian päätösosassa virkeät – ja vähemmän virkeät – vanhukset ovat joutuneet pilottihankkeen koekaniineiksi. Palvelutalo on automatisoitu.
Niinpä asukkaat saavat virikkeet älyseiniltä, vihivaunut jakavat lääkkeet ja älyhaalarit raportoivat voinnit valvomoon. Robotit auttavat huonokuntoisia ja siivoavat. Kilpailutuksen myötä uskonlahko on saanut systeemissä jalansijan. Se hamuaa vanhusten rahoja ja testamentteja.
Äkkiseltään voisi ajatella, että kyse on scifistä, mutta ei ihan niinkään. Tuntemaani muistisairasta rouvaa vahtii hälyttävä ovi ja ravinnon tarjoaa puhuva ruoka-automaatti. Silti rouva pääsi livahtamaan aamukuudelta taksilla oopperaan. Ovi hälytti, mutta turvapalvelu myöhästyi.
Ehtoolehdon tuho on loppupuoleltaan edellisiä osia raskassoutuisempi, sillä kirjailija käyttää runsaasti todistusaineistoa.
Siiri ja Irma, vauhdikkaat kulttuuritietoiset satavuotiaat, vertaavat teknologiavillitystä Albert Camusin romaaniin Rutto, jossa tauti leviää kaupunkiin.
Niissä, kuten kaikissa ihmismassoja vallanneissa ilmiöissä – sodissa ja ääriuskonnoissa – huono-osaiset jäävät ensinnä jalkoihin, kun muut huolehtivat vain itsestään.
Vasta kun katastrofi koskettaa kaikkia, ihmiset alkavat auttaa toisiaan. Vasta silloin ymmärretään, että yhteinen etu on yksilönkin etu. Romaanilla on terävä viesti juuri nyt, eikä vain vanhusten hoitoon.
Anelma Järvenpää-Summanen
Minna Lindgren:
Ehtoolehdon tuho.
289 sivua. Teos.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
