Ilmastopolitiikassa taakanjako tärkeää

EU-maiden johtajat päättivät viime viikon lopulla yhteisen ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteista vuoteen 2030 saakka. Nykyinen ilmasto- ja energiapaketti on voimassa vuoteen 2020 saakka.

Päätavoite on vähentää kasvuhuonekaasujen päästöjä 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Tavoitteesta päästökauppasektorin osuus on 43 prosenttia, päästökaupan ulkopuolisten alojen 30 ja energiatehokkuuden lisäämisen 27 prosenttia.

Nykyisiin tavoitteisiin verrattuna muutos on merkittävä sekä kokonaispäästöjen että taakan jakamisen osalta.

Vuoteen 2020 ulottuvat tavoitteet voidaan kiteyttää lukuihin 20–20–20. Luvut kuvaavat kasvihuonekaasujen määrän vähentämistä, uusiutuvan energian osuutta sekä energiatehokkuuden parantamista. Uuden tavoitteen vastaavat luvut ovat 40–27–27.

Ennen EU:n tavoitteena oli nostaa biopolttoaineiden osuus liikenteessä kymmeneen prosenttiin. Tästä tavoitteesta luovutaan vuoden 2020 jälkeen. Energiatehokkuuden tavoite on ohjeellinen.

Myös uusiutuvan energian maakohtaisista kiintiöistä luovutaan. Suomen tavoite vuoteen 2020 mennessä on ollut 38 prosenttia, joka on käytännössä jo nyt lähes saavutettu. Uusi, koko EU:ta sitova yhteinen tavoite on 27 prosenttia. Saattaa käydä niin, että monissa jäsenmaissa ajatellaan, että ”joku muu” hoitaa asian.

Vaikka uusiutuvan energian osuuden yhteinen tavoite on Suomen nykytilanteeseen verrattuna vaatimaton, Suomen kannattaa pitää omasta nykyisestä tavoitteestaan kiinni ja jopa ylittää se. Kotimainen uusiutuva energia vähentää riippuvuutta tuontienergiasta, parantaa kauppatasetta ja lisää työllisyyttä.

Uusiutuvien liikennepolttoaineiden osalta Suomessa on tehty paljon. Valtiovallan on osaltaan huolehdittava siitä, että alan tuotekehitys ja investoinnit voivat jatkua. Liikenteessä käytettävä biopolttoaine on kotimaista ja vähentää osaltaan päästökaupan ulkopuolisia päästöjä.

Suomen kannalta kokonaistavoitteita tärkeämpää on, miten kasvihuonepäästöjen vähentämistaakkaa jyvitetään jäsenmaiden ja eri toimialojen kesken.

Vaikka päätös saattaa jäädä Pariisin ilmastokokouksen jälkeiseen aikaan ja Euroopan parlamentilla saattaa olla sanottavaa, valmistelut ovat jo käynnissä.

Suomen maakohtainen vähennystavoite kasvihuonekaasuissa ja päästökaupan ulkopuolisilla aloilla on nyt 16 prosenttia. Eräiden arvioiden mukaan Suomen vähennystavoitteet nousevat 35–37 prosenttiin eli tavoitteet kaksinkertaistuisivat.

Päästökaupan ulkopuolisia aloja ovat liikenteen lisäksi maatalous, rakennusten lämmittäminen ja jätteiden käsittely.

Suomen tavoitteena on ollut, että taakan jakamisen laskennallisena perusteena ei käytettäisi pelkästään bruttokansantuotetta henkeä kohden. Kokonaisuuden kannalta olisi järkevämpää tehdä eniten vähennyksiä sillä, missä se olisi edullisinta.

Suomen kannalta on oleellista myös, miten metsien hiilinielu otetaan maakohtaisissa laskelmissa huomioon. Tässä suhteessa kokemukset eivät ole ilmastopäätöksissä olleet rohkaisevia.

EU:n ilmastotavoitteet ovat pohja ensi vuonna Pariisissa järjestävälle YK:n ilmastokokoukselle. Tavoitteet voivat vielä muuttua, koska Pariisin kokouksen lopputuloksen kannalta on olennaista, mihin Kiina ja Yhdysvallat ovat valmiita.

Suomalaisten päättäjien on paimennettava sitä, miten EU:n sisäinen taakanjako toteutetaan. Suomen kilpailukykyä muihin maihin verrattuna ei pidä heikentää.

Avaa artikkelin PDF