VIERASKOLUMNI Poimitko marjan maasta?

Kun olin pieni, marjat olivat harvinaista herkkua, koska säilöminen oli niin työlästä. Puolukkaa sai syödä hiukan väljemmin, sillä se säilyi survottuna kellarissa ilman sen kummempia säilöntäaineita. Mustikat ja vatut piti keittää hilloksi.

Pakastaminen on periaatteessa muuttanut tilanteen: kaikkia marjoja on helppo säilöä talveksi, ja marjoja voi syödä vaikka joka päivä. Niin meillä tehdäänkin: marjoja syödään sekä aamiaisella että lounaalla, mutta kovin yleinen tapa ei näytä olevan. Kun puutarhassamme tai lähimetsissä on ollut marjoja ylenpalttisesti, olemme tarjonneet ystävillemme tilaisuutta niitten poimimiseen.

Vastaus on usein ollut yllättävä: meillä on jo litra (tai viisi litraa) marjoja pakkasessa, emme tarvitse enempää! Ja meillä kahden hengen taloudessa marjoja kuluu pari sataa kiloa vuodessa! Pöytään kannettuna marjat ovat kuitenkin aina maistuneet, niillekin vieraille, joille talveksi riittää litra mustikoita!

Sanotaan, ettei hyväpalkkaisen johtajan kannata poimia euron kolikkoa maasta: johtaja tienaa paremmin, kun miettii senkin ajan omia asioitaan. Useimmat suomalaiset suhtautuvat marjoihin samalla tavalla: tulee halvemmaksi ostaa marjat joko sellaisenaan tai valmiina tuotteina kuin lähteä itse marjametsään.

Perimmäinen syy on kuitenkin laiskuus, mukavuudenhalu ja joillakin metsän pelko. Mistä niitä marjoja edes löytäisi, kun perinteinen marjapaikkamme on hakattu pilalle. Hyvän ohjeen marjojen keruuseen saa Raamatusta: Etsivä löytää!

Muistan kyllä lapsuudesta erään huonon marjasyksyn, jolloin mäntykankailla eli ”perinteisillä paikoilla” ei ollut puolukan puolukkaa. Tuntikausia metsiä koluttuamme osuimme suon reunaan, ja siellä, harvapuisen korven mättäillä, oli puolukoita, suuria kuin karpalot. Astiat täyttyivät nopeasti, mutta niiden kanssa olikin aika rahjustaminen takaisin tienvarteen polkupyörien luo.

Ei marjaretkestä tarvitse mitään suoritusta tehdä eikä laskea kustannuksia ja hyötyjä. Jos yhdellä retkellä saakin vain pari litraa, kymmenellä retkellä saalista on jo kaksikymmentä litraa. Metsästäjät kehuvat, etteivät he ole erällä niinkään saalista saadakseen, vaan nauttiakseen luonnon rauhasta ja kauneudesta. Samalla tavoin pitäisi suhtautua marjastukseen.

Ei marjareissu ole työaikaa, jos poimii marjat itselleen. Eväät ja rauhallinen vaeltelu rentouttaa mielen. Ja sitten kun kerran osuu kaikkien aikojen marikkoon, voi täyttää mukana olevat astiat ja tulla samaan paikkaan uudelleen. Terveyttä ja hyvää mieltä metsästä ensisijaisesti poimitaan, ei euroja.

Kun suomalaiset eivät viitsi tai uskalla metsään mennä, tarvitaan ulkomaisia poimijoita, jotta suomalaiset saisivat mustikkapiirakkansa edes leipomosta.

Eivät thaimaalaiset etukäteen tiedä marjapaikkoja, mutta he kulkevat metsässä koko päivän, parin kuukauden ajan. Tätä menoa thaimaalaisista tulee suomalaismetsien parhaita tuntijoita, sillä tuhannet thaimaalaiset saavat joka kesä tehokkaan kahden kuukauden metsäkurssin!

Ankarimmin vierasmaalaisia poimijoita tuntuvat arvostelevan ne, joilta oman pihankin marjat jäävät poimimatta. Metsissä riittää marjoja. Harvoin metsässä ihmisiä tapaa, ja ainakin minä tervehdin ystävällisesti kaikkia vastaantulijoita.

Avaa artikkelin PDF