passipaikalla Mandariinit tärisevät
Hallintoministeri Ulla-Maj Wideroos (r.) runnoi jossain takavuosien hallituksessa periaatepäätöksen, että korkeimpien virkamiesten pitää välistä vaihdella postejaan. Virkamiehet ovat erottamattomia, mutta 30 vuotta saman ministeriön nokassa istuva kansliapäällikkö jarruttaa vääjäämättä tervettä kehitystä.
Monia juonia nähneet hymähtivät. Mandariinit eivät luovu asemistaan. Aivan niin kävikin.
Vähiten syyllinen ei ollut presidentti Tarja Halonen, joka piti sosialidemokraattiset kansliapäälliköt vallassa hallituksista riippumatta. Heidän käsiensä läpi on valunut yhä suurempi osuus valtion budjetista.
Uuden valtiosäännön mukaan ministeriöiden kansliapäälliköt nimittää hallitus. Se valtaoikeus presidentiltä vietiin, kiitos Halosen toiminnan. Kekkosen ja Koiviston toimintamalli ei enää sovi.
Jossain takaraivossa Wideroosin ajatus edelleen muhii. Kansliapäälliköt ovat nykyisin määräaikaisia. Jopa TEM:n itsetietoinen Erkki Virtanenkin on nöyrää poikaa, kun toimikauden loppu lähestyy.
Kokoomuksen yksi klikki ajaa väkisin Guggenheim-museota Helsinkiin. Siihen tarvitaan paljon valtion rahaa, mutta ministerien housut eivät kestä.
Niinpä Guggenheimin aloitusrahat myönsi kansliapäällikkö Virtanen. Normaalisti elinkeinoministeri Jyri Häkämies (kok.) olisi loistanut tv-ruudussa kulttuurin ystävänä.
Demareilla on kansliapäällikköruletissa tuskan paikka. Sisäministeriö on käytännössä mennyt. Miksi sosiaaliministeri Paula Risikko (kok.) esittäisi kansliapäällikkö Kari Välimäen (sd.) seuraajaksi demaria? Entä löytääkö valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) ykkösketjun talousdemarin Raimo Sailaksen paikalle?
On ihmetelty Kari Välimäen lähtöä korkeasta virasta vaatimattoman tuntuiseen Merimiesten eläkekassaan. Tämä kassa on toiminut demaripamppujen rahakkaana väli- tai loppusijoituspaikkana ennenkin.
Yhtä paljon ihmeteltiin takavuosina STK:n vakuutusosaston kaikkivaltiaan ylijohtajan Altti Aurelan (sd.) laskeutumista samaan kassaan. Myöhemmin hän siirtyi johtamaan Eläke-Kansaa tunnetuin seurauksin, mutta se on eri juttu.
Vakuutusmiehet ovat oma rotunsa. Eduskunta pohti viikolla pitkään, miten työeläkeyhtiöt ovat onnistuneet keräämään pk-yrityksiltä muutamassa vuodessa 1,5 miljardia euroa ylimääräisiä työkyvyttömyyseläkemaksuja.
Tilastokeskus on pitkään osoittanut, että työkyvyttömyyseläkkeiden määrä alenee koko ajan muun muassa sydän- ja verisuonitautien dramaattisen vähenemisen vuoksi. Työeläkeyhtiöt tarvitsevat kaikki irtonaiset eurot lähdettyään laman alla maailmalle onnettomiin pörssiseikkailuihin.
Eduskunnassa vaadittiin innokkaasti rahojen palauttamista yrityksiin. Ihmeteltiin vain, miten palauttamista pohtii sama konklaavi, joka suunnittelee ylisuuret maksut, siis työeläkeyhtiöiden keskusjärjestön Telan johtama kolmikanta.
Kansanedustaja Erkki Virtanen (vas.) vakuutti asialla olevan Suomen parhaat vakuutusmatemaatikot. Onhan Telan toimitusjohtajana vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes.
Pirkko Mattila (ps.) kutsui vakuutusherrojen porukkaa moderniksi sököringiksi. Lain soveltajat kirjoittavat pykälät. Mauri Pekkarinen (kesk.) kehotti mediaa seuraamaan, miten palautus toteutuu.
Eero Lehti (kok.) kertoi nostaneensa epäkohdan ilmeisesti ensimmäisenä esille ollessaan Suomen Yrittäjien puheenjohtajana. Hän totesi vakuutusaktuaarien pitävän enemmän yhtiöiden puolta kuin minkään muun puolta.
Lehti oli kovin pessimistinen. Pk-yrityksistä katoaa muutamassa vuodessa puolet syystä tai toisesta markkinoilta. Rahat olisi palautettava yrityksille eikä millekään ”pk-sektorille”.
Lehti arveli, että aktuaarit päätyvät pitkän pohdinnan jälkeen siihen tulokseen, ettei rahoja voida palauttaa oikeisiin osoitteisiin. Niin työeläkeyhtiöt pitävät kaiken itse.
PEKKA ALAROTU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
