Hallituksen edessävaikeita päätöksiä
Suomen talous ei ole kehittynyt niin kuin pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitusta muodostettaessa ja hallitusohjelmaa kirjoitettaessa toivottiin.
Hallitusohjelmaa kirjoitettaessa vajaa puolitoista vuotta sitten arvioitiin, että talous olisi kasvanut viime vuonna 2,8 prosenttia ja tänä vuonna 2,4 prosenttia. Nyt näyttää siltä, että edes jonkinlaisten positiivisten kasvulukujen aikaansaamisessakin on tekemistä.
Yleisesti arvellaan, että hallitusohjelma onkin tyhjän päällä.
Hallitus ei ole kasvavasta arvostelusta huolimatta tehnyt muutoksia ohjelmaansa, vaan on odottanut helmikuun puoliväliriihtä, jolloin se tarkastelee ohjelmansa toteutumista. Hallitus joutuu toteamaan, että lähes kaikki tärkeimmät tavoitteet ovat karanneet tai karkaamassa käsistä.
Yksi keskeinen tavoite on velkaantumisen kääntäminen laskuun. Velkaantumistahti jatkuu vähintäänkin entisellään, vaikka hallitus on tehnyt yhteensä noin viiden miljardin euron verran sopeuttamispäätöksiä. Verotusta on kiristetty ja budjettileikkauksia on tehty tasatahtiin.
Hallitus lupasi myös parantaa kansalaisten ostovoimaa. Tämäkin tavoite on jäämässä vain lupaukseksi. Ostovoimaa leikkaa muun muassa tuloverotuksen kiristyminen, koska taulukkoihin ei tehdä inflaatiotarkistuksia. Myös arvonlisäverojen ja liikennepolttoaineiden verotuksen vuodenvaihteessa toteutettu kiristys vähentävät ostovoimaa.
Hallituksen tavoite laskea työttömyys ei myöskään toteudu, vaikka suuret ikäluokat ovatkin jäämässä eläkkeelle. Työvoimaa ei tarvita entiseen tahtiin eläköityvien tilalle, vaan yt-neuvotteluja seuranneet irtisanomiset ja lomautukset ovat lisäksi vähentäneet työvoimaa.
Hallituksen tähän asti valitsema linja leikkauksineen ja veronkorotuksineen johtaa kotimaisen kysynnän hiipumiseen. Siihen ei nykyisessä taloustilanteessa ole yhtään enempää varaa. Viennin vaikeuksien keskellä kotimainen kysyntä on pitänyt edes jonkinlaista kasvua yllä. Jos suomalaiset vetävät kukkaronsa nyörit kiinni, ovat seuraukset todella synkät.
Kansantaloutta ei pelasteta myöskään siirtämällä kustannuksia valtiolta kunnille. Kuntien taloustilanne ei lisärasituksia kestä yhtään valtiota paremmin.
Yhtä huonosti tilanteeseen sopisi yleinen palkka-ale, vaikka kohtuuttomiin etuuksiin on syytä puuttua.
Ainakin maatalous on tulojen alentamisessa osansa tehnyt. Maataloudessa palkka-alea on toteutettu koko 2000-luvun ja viljelijöiden yrittäjätulo on alentunut 14 prosenttia. Kokemukset ovat huonot.
Suunnitelmat eläkeiän nostamisestakaan eivät auta tilanteessa, jossa vanhempia työntekijöitä sanotaan irti. Puheet ja teot ovat vahvassa ristiriidassa.
Hallituksella on puoliväliriihessä edessään vaikeita päätöksiä. Miten parantaa Suomen kilpailukykyä, nostaa työllisyysastetta ja pysäyttää velkaantuminen?
On aivan selvä, että nopein ratkaisu talousongelmiin on työn ja tuottavuuden lisääminen.
Kotimaisen työn lisääminen edellyttää panostamista uusien vientituotteiden ja tuontia korvaavien tuotteiden kehittämiseen. Esimerkiksi kotimaisen uusiutuvan energian lisääminen tuo investointeja ja työpaikkoja sekä vähentää riippuvuutta tuontienergiasta.
Hallituksen aika on mennyt keskittämiskehityksen vauhdittamisessa. Päinvastoin kuin väitetään, keskittäminen lisää kustannuksia. Epäilijät voivat kysyä asiaa muun muassa pääkaupunkiseudun asukkailta.
Pääministeri Katainen kysyi elokuussa, että onko hallituksella rohkeutta, taitoa ja tahtoa tehdä päätöksiä, jotka lisäävät kasvuyrittäjyyttä ja työpaikkoja. Onko?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
