Toimivan navetan ei tarvitse olla kallis
Kaksin käsin kiinnitettävät lypsimet ja kahdessa osassa liikuteltava lypsyaseman lattia paransivat työergonomiaa huomattavasti, sanovat Nina ja Vesa Lapatto. markku vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoSAVITAIPALE (MT)
Tyytyväisiä tarkan suunnittelun tulokseen ovat myös navetan omistajat Vesa ja Nina Lapatto.
”Paremmin on oikeastaan sujunut kuin odotettiin.”
Luonnollisen, verhoseinien ja poistohormien avulla hoidetun ilmanvaihdon ansiosta sisäilma on raikas, mutta navetassa on hiljaista.
Kylmäkään ei tullut, vaikka ulkona paukkui talvella pakkanen. Lämpötila pysyy silti plussalla.
Lehmäpaikkoja on 197, mutta ympäristölupa 180 lehmälle, johon tila tähtää.
”Oli selvää, että navetasta tehdään 2-rivinen, vaikka 3-rivisessä neliöt olisivat tulleet paremmin hyötykäyttöön. Tilaa on oltava niin, että jokainen mahtuu syömään yhtä aikaa”, isäntä kertoo.
Leveä ruokintapöytä valittiin toimintavarmuuden vuoksi. ”Apevaunua voi tarvittaessa lainata tai hätätilanteessa rehua voi tuoda etukuormaajalla.”
Navettaa on täytetty hiljakseen, sillä Lapatot ovat tautiriskien minimoimiseksi ostaneet pääasiassa vasikoita.
Ennen investointia lypsäviä oli noin 60. Navettaa oli laajennettu monta kertaa, mutta se alkoi käydä ahtaaksi. Nyt vanhassa navetassa asuu nuorkarja.
Uuden navetan pohjatyöt sekä laakasiilot ja apevarasto tehtiin syksyllä 2009. Varsinainen rakentaminen alkoi huhtikuussa 2010 ja lehmät siirrettiin uusiin tiloihin saman vuoden marraskuussa.
Valvojan suunnitelmaa seurattiin tarkasti, ja aikataulu piti.
Kurissa pysyivät myös kulut, koska kaikki kilpailutettiin erikseen. Lehmäpaikan hinnaksi tuli 3 000 neliön rakennuksessa noin 7 200 euroa.
Navetan, siilojen, apevaraston ja lietesäiliöiden kokonaiskustannukset olivat 1,3 miljoonaa.
Rahaliikenne hoidettiin ensin pankkilainalla, korkotukilaina nostettiin vasta projektin päätteeksi. Näin maksuvalmius oli kunnossa koko rakentamisen ajan.
Lähes kaikki rakenteet ja kalusteet hankittiin Suomesta.
”Kotimainen ei välttämättä tule kalliiksi, mutta kilpailutusta se vaatii”, Vesa Lapatto kertoo.
Kustannussyistä lannanpoistoon valittiin avokourut. Säästöjä saatiin myös hankkimalla rakenteita mahdollisimman valmiina. ”Rakennesuunnittelija neuvoi, ettei kaikkea kannata tehdä työmaalla, vaikka se on maatalousrakentamisessa tapana.”
Muutto uuteen navettaan sujui varsin kivuttomasti. Koska myös entinen navetta oli pihatto, lehmät tottuivat nopeasti ja tuottajat tiesivät suunnitellessaan selvästi, mitä halusivat.
Kustannusten lisäksi painotettiin työn sujuvuutta ja ergonomiaa.
Lehmät on jaettu ryhmiin, joista toisessa ovat tiineet ja poistettavat lehmät, toisessa ne joiden kiimaa tarkkaillaan. Lisäksi on ryhmät viimeksi lypsettäville ja umpilehmille.
Umpeen menossa olevat ja muut erikoistapaukset ohjaa omaan aitaukseensa automaattinen erotteluportti. ”Siinä ei kannata säästää”, emäntä vinkkaa.
”Ei sitä tajunnut, kun lehmiä oli 60, kuinka paljon niitä joutuu tässä määrässä erottelemaan”, isäntä lisää.
Toinen, missä ei Lapattojen mukaan kannata säästää, on poikima- ja muut erilliskarsinat. ”Niitä saisi olla hieman enemmän.”
Lypsy hoidetaan 2 x 12 -paikkaisella rinnakkaisasemalla, jossa on kaksin käsin kiinnitettävät nelitielypsimet. Poikineet ja lääkityt lypsetään vanhasta navetasta siirretyllä putkilypsykoneella.
Eripituisten lypsäjien työtä helpottaa säädettävä lattia, jonka puolikkaat voi asettaa eri korkeuteen.
Lapatoilla on käynyt runsaasti vieraita ja he ovat kertoneet ratkaisuistaan.
”Haluaisin viestiä, että investoijat rakentaisivat helposti hoidettavia yksiköitä”, Nina Lapatto sanoo.
Lapatoilla lehmämäärän kasvu lisäsi muun muassa kirjallista työtä ja siemennyksiä, lypsyyn kuluva aika pysyi lähes samana.
Oikeastaan isossa yksikössä harmittaa ainoastaan lehmien ulkoilun loppuminen.
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
