
Tuulivoima on Suomelle roima kilpailuetu suuren maapinta-alan vuoksi – Suomella mahdollisuus energian viejäksi tuonnin sijaan
Pelkän "bulkkivedyn" tuotantokilpailuun ei kuitenkaan kannata lähteä.
LUT-yliopiston tutkimusjohtaja Petteri Laaksonen sanoo, että Suomi pystyisi korvaamaan tuontienergian maatuulivoiman ja vetytaloustuotteiden avulla. Kuva: Hanna Koikkalainen
LUT-yliopiston tutkijaopettaja Vesa Ruuskanen esittelee PEM-elektrolyysia vetylaboratoriossa Lappeenrannassa. Kuva: Hanna KoikkalainenSuomessa pystytään suuren maapinta-alan avulla tuottamaan runsaasti halpaa tuulisähköä. Sähkön ja vetytalouden avulla Suomesta tulisi uusiutuvan energian ja sen avulla tehtävien tuotteiden vientimaa, Lappeenrannassa ja Lahdessa toimivan LUT-yliopiston tutkimusjohtaja Petteri Laaksonen visioi.
Hanke vaatisi yrityksiltä 100–200 miljardin investointeja vetytalouteen ja tuulivoimaan.
”Tällöin Suomi olisi riippumaton energian tuonnista ja pystyisi sen sijaan viemään sähköä ja vetypolttoaineita ja jatkojalostustuotteita kahdella–viidellä miljardilla eurolla vuodessa, jos tahtoa riittää”, Laaksonen sanoo.
”Hyöty olisi kansantaloudelle 7–10 miljardia, kun energian tuonti vähenee viidellä miljardilla eurolla.”
Tuulivoiman lisärakentaminen synnyttäisi 30 000 työpaikkaa seuraavien 15 vuoden aikana.
Suomella on Laaksosen mukaan Keski-Eurooppaan nähden selvä kilpailuetu: maatuulivoima. Tänne rakennettaisiin LUT:n, St1:n ja Wärtsilän vetytalousvision mukaan yli kymmenentuhatta isoa tuulivoimalaa, kun niitä nyt on noin tuhat.
Maatuulivoiman kustannukset jäävät Laaksosen mukaan 20–25 euroon megawattitunnilta eli se on halvin sähköntuotantomuoto.
”Tuulivoima on kehittynyt todella nopeasti teknisesti ja kehittyy edelleen, kun voimaloita rakennetaan yhä korkeammalle.”
”Suomi on pinta-alaltaan suuri maa. Keski-Euroopassa sopivaa maata tuulivoimalle on enää vähän. Saksassa ja Tanskassa suunnitellaan merituulivoimaa, mutta sen kustannukset verkkoliittymineen nousevat 50–60 euroon megawattitunnilta.”
Laaksosen mielestä Suomen kannattaisi ehdottomasti käyttää hyväkseen pinta-alaansa ja nousta uusiutuvan energian suureksi viejäksi vetytalouden ja sen avulla tehtävien uusiutuvien tuotteiden avulla.
Niitä ovat esimerkiksi uusiutuva muovi tai liimat vaneriin. Niiden valmistamiseen Suomessa on paljon kokeita ja alkuvaiheen laitoksia.
Aiemmin merituuli tuotti sähköä selvästi maatuulta paremmin, mutta kun tornit nousevat yli 200 metrin, eroa ei enää juuri ole.
Itä-Suomessa ei ole voitu rakentaa tuulivoimaloita sen vuoksi, että Puolustusvoimat arvioi niiden häiritsevän tutkia. Laaksosen mielestä ongelma olisi ratkaistavissa uusilla tutkilla.
”Jos 100–200 miljoonan euron tutkarahat estävät sadan miljardin euron investoinnit, asiat eivät ole oikeassa suhteessa. Lisäksi rauhanajan valvonta paranisi.”
Tuulivoima on avain vetytalouteen, jota kehitetään Yhdysvalloissa ja Keski-Euroopassa kovalla vauhdilla, ja Suomi on pysynyt hyvin tutkimuksessa mukana.
Vetytaloudessa tuotetaan ensin sähköelektrolyysin avulla vetyä ja sitten yhdistetään vety ja hiilidioksidi hiilivedyiksi, joka voi olla nestemäistä tai kaasumaista polttoainetta.
”Suomessa voidaan käyttää suurten sellutehtaiden savukaasujen hiilidioksidia hyväksi, mikä alentaa hiilivetyjen kustannuksia selvästi.”
Hiilidioksidin osuus lopputuotteen kustannuksista voisi jäädä noin kymmeneen prosenttiin, kun se ilmasta otettuna olisi paljon suurempi, Wärtsilässä arvioidaan.
Sähkön osuus elektrolyysillä tuotetun vedyn kustannuksista on arviolta puolet, ja kun vety jatkojalostetaan esimerkiksi bensiiniksi, sähkön osuus lopputuotteesta on neljännes.
Suomen kansallisen vetyklusterin puheenjohtaja Outi Ervasti Nesteeltä kertoi marraskuussa Ilmastotekoja Nyt -seminaarissa, että vetyä ollaan tuottamassa uusiutuvalla energialla, lähinnä aurinkovoimalla runsaasti halpaan hintaan esimerkiksi Chilessä, Namibiassa, Australiassa ja Marokossa. Vety viedään puhtaan energian pulasta kärsivään Saksaan.
Ervastin mukaan Suomessa kannattaa miettiä, lähteäkö mukaan ”bulkkivedyn” tuotantokilpailuun, vai keskitytäänkö täällä uusiutuvan sähkön ja vedyn avulla jalostettavien tuotteiden valmistamiseen. Jatkojalostus on huomattavasti haastavampaa ja vaatii suuria pääomia ja teknistä osaamista, mutta sen avulla Suomi ja yritykset pärjäisivät todennäköisesti paremmin kuin vetykilpailussa.
Energiamurrosta, Suomen kykyä vastata hiilivapaiden tuotteiden kysyntään ja sähköistämistä edistävä Hygcel-hanke ja sitä edistävä konsortio saivat lokakuussa Business Finlandilta 10 miljoonan euron rahoituspäätöksen.
Tuulivoimaloiden teho on noussut rajusti. Viisitoista vuotta sitten Suomessa tehtiin yhden megawatin voimaloita, nyt jo yli kuuden. Siivet pyyhkivät 300 metriä, jossa tuulet ovat kovat.
Tekninen kehitys on siirtänyt maatuulivoiman halvimmaksi sähköksi. Ongelma on vaihtelu, jonka vuoksi sähköä halutaan varastoida muun muassa vetypolttoaineina.
Torneja ei Suomessa tarvitsisi pystyttää läheskään niin tiheästi kuin vaikkapa Itävallassa Wienin lähistön pelloilla.
Voimalapaikan ja lähiseutujen maanomistajille laitos on tuottoisa, vuokrat voivat olla kymmeniä tuhansia vuodessa.
Sen sijaan tuulivoimaloiden vuoksi rakennettavien sähkölinjojen maanomistajien saamia korvauksia pidetään vähäisinä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

