Tuulisella säällä myrkyllinen bakteerikasvusto sekoittuu veteen – vesilasi kertoo, kannattaako rantaa varoa

Onko vedessä sinilevää? Se selviää lasitestillä, jossa leväistä vettä otetaan lasiin tai lasipurkkiin ja annetaan sen seistä noin tunnin liikuttamatta. Jos pinnalle nousee vihreitä hiukkasia, on kyseessä sinilevä. Kuva: Jarkko Sirkiä

Sinilevät runsastuvat yleensä loppukesällä. Vähäinen sinilevä näkyy vedessä pieninä kellertävinä tai vihertävinä siitepölymäisinä hippusina. Tyynellä säällä sinilevä muodostaa veden pinnalle harsomaisen vihertävän kalvon. Kuva: Jarkko Sirkiä

Tulevista päivistä ennakoidaan kesän kuumimpia. Säät nostavat pintaan paitsi hien myös huolen sinilevistä.

Helle edistää sinilevien kasvua, mutta vasta tyyni sää nostaa sinilevän veden pintaan lautoiksi.

"Sinilevän kasvu on aika pitkä prosessi", Suomen ympäristökeskus Syken tutkija Sirpa Lehtinen kertoo.

"Tyynellä hellesäällä huonokuntoiset sinileväsolut nousevat pinnalle, jolloin niistä muodostuu lauttoja. Ilmiötä kutsutaan myös sinileväkukinnaksi, vaikka sinilevä on bakteeri eikä siis kuki."

Sinibakteeri on eläessään ja yhteyttäessään vihreä mutta kuollessaan vapauttaa sinistä väripigmenttiä. Sen kasvu riippuu ravinteista, lämmöstä ja valo-olosuhteista. Levälauttojen muodostumiseen vaikuttavat puolestaan tuulet ja virtaukset.

"Sinilevää voi olla vedessä tuulisella säällä paljon, vaikka sitä ei näy pinnalla. Silloin määrää voi testata lasitestillä, jossa vesi jätetään seisomaan noin tunniksi. Sinilevät nousevat veden pinnalle vihertävinä hiukkasina."

Rantaan ajautunutta levämassaa voi testata tikulla. Jos massa hajoaa hippusina veteen, kyseessä on todennäköisesti sinilevä. Jos levä taas jää roikkumaan keppiin, kyseessä on esimerkiksi vesikasvillisuus tai kasveja muistuttavat rihmamaiset makrolevät.

Viime vuonna sinilevää oli Suomenlahdella ennätyksellisen paljon. Tällä hetkellä sinilevämäärä on vähäisempi, vaikka levää on jo merkittäviä määriä Suomen eteläisillä ja lounaisilla merialueilla veteen sekoittuneena.

Sinilevät voivat aiheuttaa sekä allergisia oireita että myrkytyksiä, sillä osa sinilevistä tuottaa maksa- tai hermomyrkkyjä. Sinilevää sisältävään veteen on Syken mukaan aina syytä suhtautua siten, että se saattaa aiheuttaa terveyshaittaa.

Markkinoilla on myös pikatestejä, jotka mittaavat yksittäisten myrkkyjen esiintymistä vedessä.

Syken mukaan testit saattavat johtaa virheelliseen turvallisuuden tunteeseen. Aistinvarainen havainto sinilevistä riittää, sillä ihmisille aiheutuneita oireita ei ole pystytty liittämään mihinkään tiettyyn myrkkyyn.

Jos vedessä on tai on äskettäin ollut sinilevää, sitä ei saa käyttää ihmisten tai eläinten juomavetenä edes keitettynä. Vettä ei saa käyttää myöskään löylyvetenä, eikä sitä suositella tiskaamiseen, pesemiseen tai syötävien kasvien kasteluun. Myös kalastusta sinileväalueella kannattaa harkita ja kalojen sisäelinten käyttöä välttää.

Runsasleväisessä vedessä ei kannata uida. Erityisesti lapset ja eläimet on pidettävä poissa rantavedestä.

Yliopistollinen eläinsairaala muistuttaa, että sinilevä voi olla koirille erittäin vaarallinen. Pahimmillaan sinilevämyrkytys voi johtaa eläimen nopeaan menehtymiseen.

Maksatoksiinin aiheuttamia myrkytysoireita ovat esimerkiksi oksentaminen, ripuli, syömättömyys ja väsymys. Hermotoksiset muodot johtavat yleensä nopeasti eläimen menehtymiseen. Ennuste myrkytyksen alkuvaiheessakin aloitetulle hoidolle on epävarma.

Lemmikkiä ei tule päästää uimaan mikäli vesistössä on sinilevää, koska lemmikit usein uidessaan samalla hörppivät vettä ja nuolevat jälkikäteen turkkiaan. Mikäli altistuminen on tapahtunut, on omistajan otettava välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin.

Pelkässä ihokontaktissa turkin huolellinen pesu voi riittää. Mikäli eläin on juonut sinileväpitoista vettä, lääkehiiltä voi antaa ensiapuna, mutta on myös otettava pikaisesti yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin.

Viime vuoden poikkeuksellisen suuret sinilevämäärät vaikuttivat myös Itämeressä eläviin eliöihin, kuten simpukoihin ja kaloihin.

"Nämä myrkyt vaikuttavat niin, että eliöiden kokema stressi lisääntyy. Myrkyt myös kulkeutuvat ravintoketjussa, ne kertyvät erityisesti eri kalojen maksaan. Selkeä esimerkki tästä on kampela", Syke:n erikoistutkija Harri Kankaanpää kertoi viime vuoden videohaastattelussa.

Sinilevän määrää yritetään vähentää pienentämällä Itämeren ravinnekuormitusta. Yksi keinoista on silakan ja kilohailin elintarvikekäytön lisääminen, sillä niiden kalastaminen poistaa ravinteita Itämerestä.

"Sinilevä ottaa typpeä suoraan ilmasta, mutta fosfaattiravinteita se ottaa vedestä", Lehtinen kertoo.

"Siksi ravinteiden kumpuaminen on levien kasvussa olennaista."

Ilmastonmuutos nostaa vesien lämpötiloja ja edesauttaa sinilevien kasvua.