Keskikesän perhejuhla
sana sunnuntaiksi
Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.” He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa. Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään. Luuk.1:57–66
Kesä on perhejuhlien aikaa. Koulunsa päättäneet, ylioppilaat ja ammattiin valmistuneet ovat jo juhlansa juhlineet. Monessa perheessä on vietetty rippijuhlia tai häitä tai valmistaudutaan niihin.
Juhlan keskipisteenä olevaa ajatellaan erityisesti. Hänen tulevaisuuttaan kaavaillaan, toivotetaan onnea ja siunausta elämässä eteenpäin.
Juhannuksen raamatullinen tausta vie sekin perhejuhliin.
On lapsen ensimmäinen juhla. Juhlitaan pojan syntymää iäkkäille vanhemmille ja otetaan poika yhteisön jäseneksi sillä nimellä, jonka hänen vanhempansa hänelle antavat.
Erikoisten vaiheiden kautta, taivaallisen sanansaattajan viestinä poika sai nimekseen Johannes.
Lapsen syntymä on perheessä ilo. Tässä tapauksessa se oli sitä aivan erikoisesti, koska lapsi syntyi pitkän odotuksen jälkeen.
Iloa jakamaan oli kutsuttu sukulaiset ja ystävät. Niin kuin monien pikkulasten, niin tämänkin äärellä kyseltiin: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?”
Ja tulihan hänestä. Tuli Johannes Kastaja, Jeesuksen edelläkävijä ja tien valmistaja. Se tuli olemaan tehtävä, jossa hän itse joutui väistymään suuremman tieltä. Jumalan suunnitelmissa suuruus voi olla väistymistä ja pienenemistä.
Juhannusta, Johannes Kastajan päivää ei vietetä hänen ihmeellisen syntymänsä tai hänen karun elämänsä tai ankarien sanojensa vuoksi vaan, niin kuin Martti Luther sanoo, hänen merkillisen sormensa vuoksi.
Ainoallakaan ennen häntä ei ole ollut tehtävänä osoittaa sormellaan Jumalan Karitsaa, Jeesusta. Johannes sai tämän tehtävän ja sen suoritettuaan hänen oli aika väistyä.
Voisiko meille tämän kesän perhejuhlien ja juhannuksen viettäjille Suomen suvinen luonto koko herkkyydessään ja kauneudessaan olla kuin Johannes Kastajan sormi, joka viittaa Luojan ja Lunastajan olemassaoloon.
Johannes saarnaa meille jo nimellään, ”Jumala on armollinen”. Sinulle ja minulle.
Jumalan suunnitelmissa
suuruus voi olla väistymistä
ja pienenemistä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
