Lukijalta: Suomenhevosen pelastamiseen on monia keinoja

Suomenhevosia laitumella. Kuvituskuva. Kuva: Ville-Petteri Määttä

Lienen viimeisimpiä, joka on lukiolaisena tehnyt suomenhevosella maatilan peltotyöt vielä 1970-luvun alkuun. Olen ajanut myös propseja ja polttopuita hevosella metsästä. Nykyään vain ani harvat käyttävät hevosta maatalous- tai metsäajoissa ja silloinkin harrastusluonteisesti tai perinnenäytöksissä.

En tällä hetkellä edes tiedä kenelläkään olevan muita kuin ravi- tai ratsastushevosia. Maaseudulla oli vuosituhannen vaihteessa innostusta ravi- ja ratsastusharrastukseen, mutta ne ovat osaamista ja innostusta vaativia kalliita harrastuksia. Tuototkin ovat rajallisia ja satunnaisia.

Keskusteltuani aiheesta muutamien suomenhevosilla aikanaan töitä metsissä ja pelloilla tehneiden kanssa havahduin vakavaan huoleen suomenhevosen tulevaisuudesta.

Monien ravien avauspuheen pitäjänä olen aina halunnut nostaa esille myös suomenhevosen. En suinkaan väheksy kilparatojen nykyisiä hevosia, vaan haluan muistuttaa "kaura- ja heinämoottorin" merkityksestä suomalaisen hyvinvoinnin luomisessa ja itsenäisyytemme turvaamisessa.

Viime sotien historia kertoo suomalaisten työhevosten ratkaisevan roolin kuljetuksissa. En puutu sotilaallisiin asioihin, harkitkoon kukin itse ne eri näkökulmista, mutta ketju on aina niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Tuo lenkki ei koskaan ollut suomenhevonen.

Haluan, että suomenhevosen kannan säilymiseen havahdutaan.

En tunne ketään suomenhevosen omistajaa, vaikka heitä onneksi vielä on.

Maatilatalouden olemus on rakenteellisesti suuresti muuttunut vuosikymmenten mittaan. Kotimainen laaja-alainen huoltovarmuus myös pitkäkestoisien ja erilaisten kriisien osalta tulee tajuta. Vaikka väitän Suomen huoltovarmuuden olevan maailman paras, olisimme aivan eri tavoin moninaisten haasteiden edessä kuin viime sotien aikana, jolloin lähiyhteisöt kautta maan olivat hyvin omavaraisia ja omatoimisia.

Maaseudulla oli sata vuotta sitten joka kylällä mylly tai useampiakin. Elintarvikehuolto toimi omien kotieläinten, aittojen, kellareiden ja maakuoppien sekä lähikauppojen avulla. Paikalliset kosket tuottivat sähköä ja sirkkelisahoilla saatiin omista puista sahatavaraa.

Historia on paras ikkuna tulevaisuuteen. Tuosta ikkunasta olisi hyvä katsoa usein ja nähdä lähelle ja kauas. Minulle sieltä näkyy myös suomenhevosen merkitys. Yhdessä tulee katsoa, miten turvaamme vaatimattoman, vahvan ja sitkeän hevosrotumme tulevaisuuden.

Lauri Oinonen

Keuruu