Märän syksyn olki saattaa sisältää toksiineja

Hyvälaatuinen, puhdas olki on hevoselle mieluisa makuualusta ja tarjoaa myös hyvän kuiva-ainelisän sekä apua laihdutukseen. Huonolaatuista, kosteaa tai pölyävää olkea ei suositella hevosilla käytettäväksi. Kuva: Jaana Kankaanpää

Monet hevostilat käyttävät olkea kuivikkeena ja hevosten kuiva-ainelisänä ruokinnassa. Hevosille annettavan oljen tulisi olla mahdollisimman pölytöntä ja niin kuivaa, että siihen ei muodostu homeita. On tavallista, että oljessa voi olla suurikin määrä mikrobeja.

Hyvin kuiva olki puolestaan pölyää ja voi aiheuttaa hevosille hengitystieongelmia. Oljessa on kuitenkin paljon hyviä puolia ja ruokinnallisesti sillä voidaan täydentää hevosten kuiva-aineen tarvetta ja käyttää osana hevosen laihdutusta.

Eurofins Agron Viljavuuspalvelun neuvonnasta vastaava Virpi Saksa kertoo, että yleisen käsityksen mukaan olki itsessään ei sisällä sokereita, mutta mikäli vilja on kylvetty nurmen suojaviljaksi, voi oljen seassa olla heinäkasvuston sokereita.

Paksu olkipatja on pehmeä makuualusta ja tutkimusten perusteella hevoset viettävät olkipatjalla pidempiä aikoja makuullaan kuin esimerkiksi kutterinpurulla kuivitetuissa makuutiloissa. Pidempi makuuaika mahdollistaa hevosille REM-univaiheen, mikä on tärkeää palautumisen kannalta.

Viime syksyn sadonkorjuuajan märkä sää toi haasteita olkien saatavuudelle monissa osissa maata. Sateinen ja lämmin sää ennen sadonkorjuuta ja sen aikana aiheuttaa yleensä hygieenisen laadun heikkenemistä viljassa, myös oljessa.

Ruotsin maatalousyliopiston dosentti, tohtori Cecilia Müller kirjoittaa tiedeaiheisella HästSverige-sivustolla, että aina ei paljaalla silmällä näe, onko oljessa haitallisia sienimikrobeja. Silmämääräisesti pystyy kuitenkin toteamaan, että mikäli oljessa on harmaita tai harmaanmustia laikkuja ja tyypillinen sienen tuoksu, on oljessa sienimikrobeja.

”Hygieenisesti laadukkaan oljen väri vaihtelee vaaleankeltaisesta tummankeltaiseen ja se tuoksuu raikkaalta. Tällaiset oljet eivät pölyä, eikä niissä ole tiukasti yhteen liimautuneita kohtia, mikä viittaa homeeseen”, Müller toteaa.

Homemyrkyt voivat aiheuttaa hevosille esimerkiksi vähentynyttä ruokahalua ja laihtumista, haavaumia suuhun, sisäisiä verenvuotoja ja tammoille lisääntymisongelmia. Homemyrkkyjä on löydetty myös maksavaurioiden ja jopa kuolemantapauksien taustalta.

Värin tai hajun perusteella ei voi tietää, onko oljessa homemyrkkyjä. Sitä varten pitää teettää laboratorioanalyysi. Suomessakin rehuja tutkivat laboratoriot tarjoavat tällaisia analyysejä, mutta niiden kysyntä on vähäistä.

Eurofins Agro Viljavuuspalvelulla Mikkelissä rehuanalyyseistä vastaava Venla Jokela kertoo, että olkinäytteitä tulee laboratorioon tutkittavaksi melko vähän, eikä tämän syksyn näytteistä yhdestäkään ole pyydetty tutkimaan hometoksiineja tai mikrobiologista laatua.

Viljavuuspalvelun Virpi Saksa toteaa, että olkianalyysin perustutkimuksiin sisältyy kuiva-aineen, valkuaisen ja kuidun määrän analysointi. Sokeripitoisuuden määritystä Eurofinsin NIR-analyysipakettiin ei kuulu, sillä oljessa itsessään ei ole sokeria.

Cecilia Müllerin artikkeli oljen laadusta HästSverige-sivustolla