Tarvitseeko ikäluokkakilpailujen jatkua joulukuulle?

Etta Pakkanen pyörittelee kolumnissaan nuorten lämminveristen kilpailuttamista ja ikäluokkalähdöissä. Kuvassa God Hyperion voittaa 3-vuotiaiden suurimman kisan Kriteriumin, ja Henri Bollström tuulettaa.  Kuva: Elina Paavola

Vuoden ikäluokkakilpailut lämminverisille saatiin päätökseensä viime viikonloppuna Kasvattajakruunun finaalien muodossa. Seinäjoella nähtiin todella hienoa urheilua, eikä ikäluokkamenestyjien kenttä yllätyksekseni kääntynyt merkittävästi muutaman yksittäisen huipun poissaoloa lukuun ottamatta. Monella nuorella hevosella on kuitenkin takanaan raastavan pitkä kilpailukausi – vai onko?

Nuorten hevosten suurkilpailukalenteri on herättänyt kauden 2023 aikana taas enemmän keskustelua. Kasvattajakruunujen finaalien sijoittumista joulukuulle on kritisoitu, mutta toisaalta myös puolustettu useammasta suunnasta. Pääosin kritiikki on kohdistunut kilpailukauden pituuteen, mutta Hannu-Pekka Korpi nosti esiin myös riittävän pitkän talvitauon merkityksen. Itselläni on vahva mielipide aiheesta, mutta päätin ohittaa pinttyneen ajatukseni hetkeksi ja tutkiskella hieman faktoja kuluvan vuoden osalta.

Yleisenä pitämäni mielipide on, että hevosen olisi hyvä kilpailla 10‒15 kertaa vuoden aikana. Kasvattajakruunujen finaaleihin osallistuneista 15:llä oli kilpailtu kauden aikana yli 15 kertaa – niistäkin suurimmalla osalla tosin 16. Koko vuoden tilastoissa 3-vuotiaista ainoastaan 14 oli kilpaillut kauden aikana enemmän kuin 15 kertaa. Kokonaisuudessaan 4-vuotiailla oli ajettu selvästi enemmän ja yli 100 oli kilpaillut useammin kuin 15 kertaa. Nykykilpailutuksella starttien määrän ei silti luulisi olevan ongelma.

Kilpailujen määrän lisäksi hevosten taustavoimille harmaita hiuksia aiheuttaa kilpailukauden pituus. Hevoset on vaikea pitää pitkään huippukunnossa ja rahakkaiden ikäluokkakilpailujen sijoittuessa pitkin vuotta tietynlaisten kuntohuippujen ajoittaminenkin on melko hankalaa. Kasvattajakruunujen kärkikolmikkojen hevoset olivat aloittaneet kautensa aikaisintaan huhtikuun loppupuolella, myöhäisimmillään elokuussa. Isolla osalla takana on siis seitsemän kuukauden kilpailuruljanssi, joka on itse asiassa melko kohtuullinen.

Kuluvana vuonna 3-vuotiaiden lähdöt alkoivat huhtikuun lopussa SHKL Cupin finaalilla. Touko‒kesäkuussa oli hiljaista. Oikein isoa rahaa ruvettiin jakamaan elokuusta alkaen Propulsion-kilpailusarjan, Tammakriteriumin, Oulu Expressin, Kriteriumin, Kymenlaakso-ajon ja Kasvattajakruunujen muodossa. Elo‒lokakuu on kiireistä tilinlihotusaikaa, mutta siitä huolimatta reilu kuukauden katko ennen Kasvattajakruunun välieriä tuntuu hassulta.

Mielestäni on hyvä, että 3-vuotiaiden rahakkaimmat lähdöt keskittyvät syksyn puolelle. Näin useammilla varsoilla on mahdollisuus kehittyä mukaan taistelemaan isommista palkinnoista. Elo‒syyskuu on kuitenkin todella rajua kilvanajoa ja hevosilla on käytännössä pakko tehdä valintoja ajettavien lähtöjen suhteen. Tämän jälkeen on vielä odoteltava kuukausi, että päästään ajamaan se viimeinen. Kokonaisuudesta olisi varmasti varaa tehdä järkevämpi.

Myös 4-vuotiaiden osalta ikäluokkakilpailut alkoivat huhti‒toukokuun taitteessa Uudenmaan Upeimmalla. Ensimmäinen laajemmalle kohderyhmälle suunnattu suurkilpailu oli toukokuun puolenvälin paikkeilla ajettu Kuopio Stakes. Kesän aikana on vuosittain useita hyväpalkintoisia 4-vuotislähtöjä, mutta klassisten ikäluokkalähtöjen osalta kalenteri on selvästi 3-vuotiaita väljempi. Vasta Derbyn karsintoja elokuun lopussa voitaisiin pitää niin sanotusti pakollisena ikäluokan parhaimmistolle. Kasvattajakruunujen ajankohta istui kalenteriin paremmin St. Legerin ajoittuessa marraskuun alkuun. Herää ajatus, että eikö useammalle ikäluokalle tarkoitettu lähtö voisi olla järkevämpää sijoittaa hiljaisempaan kesäaikaan. Näin Kasvattajakruunut päästäisiin ajamaan perustellusti aiemmin.

Ikäluokkakilpailujen jatkumista joulukuulle on puolusteltu erityisesti sillä, että suuremmat palkintopotit jakautuisivat useampiin taskuihin kalenterin pakottaessa valmentajia valikoimaan hevosilleen sopivia kilpailuja. En raaski julkisesti edes sanoa, mitä mieltä olen tästä ajatuksesta. Ikäluokan absoluuttinen huippuhevonen sattuu sekä valmentajien että erityisesti omistajien käsiin ani harvoin. Olisi ihan ehdotonta, että sellaisen osuessa kohdalle päästäisiin nauttimaan kaikissa klassisissa ikäluokkalähdöissä. Raha kelpaisi kaikille, mutta kyllä todelliset huiput ansaitsevat omansa – tai ainakin todellisen mahdollisuuden sen tavoitteluun.

Jos unohdetaan itse kunkin pankkitilin saldo hetkeksi, on kilpailukalenterin suunnittelussa paljon huomioitavaa myös hevosten hyvinvoinnin kannalta. Hannu-Pekka Korven esiin nostama talvitauko ja sitä seuraava talvitreenikausi ovat myös minun, kuten niin monen muunkin, mielestä ehdottomia. Tämä laskennallinen seitsemän kuukauden kilpailutus jättäisi näille viisi kuukautta, joka olisi ajallisesti täysin riittävä. Peliin astuvat kuitenkin aina yhtä ihastuttavat Suomen olosuhteet.

Useimmiten joulukuun puolestavälistä noin maaliskuun puoliväliin on alustojen osalta parasta aikaa treenata hevosia. Ajatus lepojakson pituudesta vaihtelee todella paljon valmentajittain, mutta esimerkiksi menestysvalmentaja Åke Svanstedt on puhunut jopa kuukaudesta. Täydessä kilpailukunnossa olevaa hevosta ei pysty jättämään suoraan huilille vaan yleensä sen kuntoa ajetaan jonkin aikaa alas. Nykyisellä kilpailukalenterilla täysin hyödynnettävä talvitreeniaika jää valmentajan näkemyksistä riippuen melko lyhyeksi.

Toinen hyvinvointiin liittyvä ja useana vuonna puhututtanut seikka on kilpailukalenterin tiiviyden vaikutus mahdollisuuteen lääkitä ja hoitaa hevosia. Kaikki lääkintä ei ole sairaudenhoitoa. Usein erilaisia toimenpiteitä tehdään ennaltaehkäisevänä tai hyvin varhaisessa vaiheessa suurempien ongelmien välttämiseksi. Urheilijalle tulee väistämättä erilaisia kolotuksia ja etenkin 3-vuotiaiden kropalle kovat kilpailut ja tiivis tahti ovat väkisin kuluttavia. Sitä on turha kieltää. Isojen rahojen ollessa kyseessä kaikista pienimpiin ongelmiin ei välttämättä puututa, mikäli lääkeainekarenssit ja kilpailukalenteri eivät ole synkassa.

Vaikka ikäluokkahevosten hoito ja valmennus tuntuvat äärimmäisen haastavilta, vielä haastavampaa tuntuu olevan kaikkia tai edes suurinta osaa miellyttävän kilpailukalenterin laatiminen. Jos kysytään, yritänkö mieluummin pitää hevosta kunnossa nykyisen kalenterin mukaan vai lähteä suunnittelemaan uutta, valitsisin 90 kertaa sadasta ensimmäisen. Aiheesta keskustelu on kuitenkin tervetullutta ja toivon mukaan auttaa kilpailukalenterin suunnittelijoita hahmottamaan kokonaisuutta laajemmin ja eri tahojen näkökulmasta.

Kirjoittaja on ylöjärveläinen ravivalmentaja.