Hiljaisuuden vaaliminen saattaa muuttaa elämäsi
Hiljaisuusretriittejä vetävä Mari Vainio on nähnyt, miksi ihmiset kaipaavat ja tarvitsevat hiljaisuutta.
HIljaisuuden vaaliminen vaatii usein tietoista valintaa, toteaa Mari Vainio. Kuva: Aino SaarikiviRetriittien vetäjä Mari Vainio puhuu hiljaisuudesta omasta näkökulmastaan. Hänen ohjaamissaan retriiteissä ollaan rauhassa luonnon keskellä, joogataan, meditoidaan, kävellään luonnossa tai ei tehdä yhtään mitään – mutta ollaan hiljaa. Näin myös yhteisillä aterioilla. Mukana on hiljaisuutta tukevia tekstejä.
”Se on suostumista siihen, ettei tee mitään. Hiljaisuus on haahuilua, oleilua, tekemättömyyttä. Meillä on monesti ajatus, että vain tekojemme kautta olemme arvokkaita. Olemme aina arvokkaita, vaikkemme tekisi mitään. Hiljaisuudessa sen ajatuksen voi elämäänsä löytää.”
”Mitä tahansa teetkin, keskity vain siihen, mitä teet.”
Retriittien suosio on jatkuvasti kasvanut. Vainio sanoo sen johtuvan siitä, että ihmiset ovat muun muassa työelämän vuoksi kovilla kierroksilla ja väsyneitä. Retriitti on vetäytyminen arjesta.
”Retriitteihin kuuluu puhumattomuus. Sille antautuminen vapauttaa ajatukset ja saa ihmiset ymmärtämään itseään. Moni sanoo retriitin jälkeen tehneensä suuria elämänmuutoksia, kun hiljaisuudessa oli vihdoin aikaa pohtia mielessä pitkään myllertäneitä ajatuksia.”
Yksi päivä ei riitä hiljaisuuteen ja lepoon pääsemiseen. Viikonloppuretriiteissä tuntuu, että osallistujat rauhoittuvat vasta toisen päivän iltapäivänä. Vainio kuitenkin sanoo, että hiljaisuuden voi ottaa osaksi päivittäistä arkea. Kundaliinijoogan ohjaajana hän puhuu meditatiivisista tuokioista.
”Mitä tahansa teetkin, keskity vain siihen, mitä teet. Monesti fyysinen, yksinkertainen tekeminen on kuin meditointia, kunhan ajatukset eivät askartele työasioissa ja kauppalistoissa.”
Hän suosittelee myös oikeita meditaatioita. Muutama syvä, pitkä hengenveto ja keskittyminen vain hengittämiseen, sillä voi olla rauhoittava vaikutus keskellä hektistä arkea.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
