Ahmijan lohturuokaa löytyy suoratoistopalveluista
Kertooko kolme jaksoa kerrallaan ahmimishäiriöstä? Vai meneekö raja vasta viidessä?
Kun stressiä pukkaa, yksi tai kaksi herkkupalaa ei ole riittävästi. Kuva: Sanne Katainen3.2.202621:00
Kotona katselen lineaarista televisiota maltillisina annoksina, lähinnä historiadokkareita, puoli yhdeksän uutiset ja vanhoja Beckejä, varsinkin niitä joissa oli mukana Gunvald. Talvella hiihtoa, kesällä yleisurheilua.
Silloin, kun vietän muutaman päivän työkämpilläni, tsekkaan Yle Areenan, HBO Maxin ja Netflixin tarjonnan ja alan herkutella.
Yle Areenan 8-osaisen Mitfordin siskokset -draamasarjan kiskaisin menemään kahdessa illassa. Namskis. Kotimaisesta Olipa kerran televisio -uutuudesta tyydyin kolmeen jaksoon per katselusessio.
Vanhaa Ylpeyttä ja ennakkoluuloa voisin katsella kaikki kuusi jaksoa peräperää.
Kun maailma murjoo ja stressiä pukkaa ja kaipaan todellista ahmimishäiriöisen lohturuokaa, alan katsella maailmanhistorian parasta tv-sarjaa, HBO:n Taistelutovereita.
Seuraavan jakson latautuessa ehdin hetken muistella, kuinka sain 90-luvun lopussa haastatella sarjan toista tuottajaa, näyttelijä Tom Hanksia.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
