Esikoiskirja menee metsään absurdin kielen vuoksi

Humoristisen lastenkirjan Hups ja hurrurin ikäsuositus on 3-vuotiaasta eteenpäin. Vasemmalta kuvittaja Aiju Salminen ja kirjailija Lotta Montén. Kuva: Otto Virtanen, Tammi, koonnut: Aatu Jaakkola

Koti|Kirjallisuus

21.3.202523:03

Arvio

Janica Pörhönen

Iso osa lastenkirjoista on kokemukseni mukaan juoneltaan kronologisia ja selkeitä. Myös suomen kieli on pääosin kirkasta ja ymmärrettävää.

Siksi Lotta Monténin kirjoittama ja Aiju Salmisen kuvittama Hups ja hurrur tuntuu erikoiselta teokselta epäselkeän rakenteen ja absurdin kielensä vuoksi. Kyseessä on huumorikirja, mutta huumori ei avaudu lukijalle.

Tarina lähtee siitä, kun leikki-ikäinen minäkertoja ihmettelee jääkaappia, joka hurisee ja hohkaa kylmää ilmaa. Miljöönä on perheen koti. Eräänä yönä lapsi saa idean mennä tutkimaan jääkaappia tarkemmin. Mutta onko fiksua yrittää kiivetä kaappiin?

Suomen kieli kangertelee tarinassa. Lukemista vaikeuttavat hahmojen nimet: äiti on nimeltään Älä, isä on Varo ja vauva puolestaan Gää. Jääkaappi taitaa olla nimeltään Hurrur.

Aikuinen tunnistaa nimet isojen alkukirjainten vuoksi, mutta lukutaidottoman lapsen on mahdoton hahmottaa nimiä. Tämä näkyy esimerkiksi kohdassa: ”HUPS, nyt Älä huomaa.” Jos lapsi opettelee lukemaan, ei kirja ole siihen hyvä teos.

Lotta Montén & Aiju Salminen: Hups ja hurrur. 32 sivua. Tammi. Kuva: Tammi

Kuvitus elvyttää hieman lukukokemusta. Tunteet näkyvät perheen kasvoilla, taustat ovat pastellimaisia ja pehmeitä, ihmishahmot isoja. Kuvituksessa on jonkinlainen romanttinen sävykin suloisine mukeineen, pehmoleluineen ja tähtitaivaineen.

Kirjan voima on sen aistirikkaudessa. Hajut, tuoksut, näkö- ja kuulohavainnot kuvitetaan ja sanoitetaan vahvasti. Kerronnassa on paljon ääniin viittaavia sanoja, kuten muisk, tömps ja tuff. Ääniin liittyvät sanat on kirjoitettu isommin kuin muu teksti. Kirjan sivut hivelevät tuntoaistia, sillä ne ovat paksuja ja mattapintaisia.

Kirjailija Lotta Monténille Hups ja hurrur on esikoiskirja. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden maisteri ja työskentelee kaupallisen kehittämisen parissa. Annettakoon armoa kirjailijalle; aina ei ensimmäinen kerta mene nappiin.

Lukukokemuksen jälkeen olo on hämmentynyt. En saanut kiinni tarinan opetuksesta. Eräs teema oli se, että perhe on lapselle turvasatama. Itse kertomuksen pihvi jää kuitenkin hämäräksi.

Luin kirjan myös lapsilleni, jotka kommentoivat tarinaa hölmöksi. Idea ei auennut selkeästi heillekään.