Toimi näin, jos liukastut hiekoittamattomalla jalkakäytävällä ja loukkaat itsesi – inhimillinen unohdus voi estää korvauksen

Hiekoittamaton piha tai jalkakäytävä voi käydä kalliiksi. Kuva: Jarkko Sirkiä

Normaalisti korvauksen hakijan pitää osoittaa vahingon aiheuttajan huolimattomuus, mutta liukastumisten osalta on toisin.

Puhutaan käännetystä todistustaakasta.

Liukastuneen ei tarvitse osoittaa esimerkiksi pihan tai jalkakäytävän liukkautta. Hän vain osoittaa liukastuneensa. Alueen kunnossapidosta vastaavan pitää sen jälkeen osoittaa, että hän on torjunut liukkautta riittävän hyvin.

Suurin este korvaukselle usein onkin, jos korvauksen hakija ei pysty todistamaan kaatuneensa tietyssä paikassa. Todistajia ei ehkä ole tai loukkaantunut ei huomaa ottaa heidän yhteystietojaan. Ilman todistajia alueen kunnossapidosta vastaava tai vakuutusyhtiö voivat väittää, ettei onnettomuuspaikkaa voi varmistaa.

Tiedot tapahtuneesta pitää olla kirjattuna esimerkiksi lääkärinlausuntoihin, sairauskertomuksiin, työtapaturmailmoituksiin ja vahinkoilmoituksiin mahdollisimman tarkasti ja johdonmukaisesti.

Ristiriita dokumenteissa vie uskottavuudelta pohjaa.

Liukastumisesta pitää myös ilmoittaa kunnossapidosta vastaavalle mahdollisimman nopeasti – olipa maksumiehenä alkuvaiheessa mikä tahansa taho.

Korvausasiat ratkaistaan yleensä kirjallisten selvitysten perusteella, ja vain tuomioistuinkäsittelyssä voidaan kuulla todistajia.

Alueen kunnossapidosta vastaava esittää selvityksen, missä kunnossa kulkuväylä oli. Luultavasti esitetään huoltopäiväkirja.

Vahinkotapahtuman jälkeen liukastumispaikasta kannattaa ottaa muutama valokuva.

Lähde: Fine/Opas liukastumisvahinkojen korvaamisesta