Pekko ja poika oli ilmestymisvuotensa 1994 katsotuin kotimainen elokuva. Poikaa esitti Kalle Wallin. Kuva: Artista Filmi Oy
Voisiko Pekko-elokuvia tulla lisää? Työtön Aikamiespoika on jälleen yllättävän suosittu
Pekko Aikamiespoika on noussut uudelleen suosioon. Tutkija selittää, mistä ilmiössä on kyse.
Timo Koivusalon Pekko-hahmo viehättää edelleen. Kuva on vuoden 1995 elokuvasta Pekko ja massahurmaaja. Kuva: Artista Filmi OyTimo Koivusalon luoma komediahahmo Pekko Aikamiespoika seikkaili 1990-luvulla sekä tv-sarjassa että elokuvissa.
Koivusalon ohjaustyöt eivät olleet kriitikkojen suosiossa, mutta kansa kävi katsomassa niitä elokuvateattereissa. Esimerkiksi Pekko ja poika oli vuoden 1994 katsotuin kotimainen filmi.
Yle Teema ja Yle Areena esittävät vuoden 2026 aikana sata katsojien toivomaa kotimaista elokuvaa. Yksi niistä on Pekko Aikamiespojan poikamiesaika.
Pekko-elokuvista on tullut divareissa keräilyharvinaisuuksia. Muutama vuosi sitten joku pulitti Huuto.netissä kaikista viidestä Pekko-dvd:stä 253 euron könttäsumman.
Pekko on ollut tauolla 1990-luvun lopusta lähtien. Timo Koivusalo on kertonut, että häneltä kysytään viikoittain, milloin aikamiespoika tekee paluun.
Kuhmoisten Pihlajakoskella järjestettiin kesällä 2023 Pekko-päivät. Ohjelmassa oli elokuvanäytösten lisäksi Juha Laitilan stand up -show ja opastettu Pekko-polku.
Noora Kallioniemi on tutkinut Turun yliopiston väitöskirjassaan 1990-luvun lama-ajan televisioviihteen välittämää mieskuvaa muun muassa Pekkojen, Uunojen ja Lapinlahden Lintujen kautta.
Kallioniemi arvelee, että yksi syy Pekko-elokuvien viehätykseen on maalaisnostalgia.
”Ehkä siinä on taustalla lapsuuden kesien ja hyvän ajan kaipuuta. Kaivataan jotain konkreettista, joka meidän ajastamme on vähän kadonnut. Tämä voi näkyä myös Pekko-elokuvien keräilyssä omaan hyllyyn.”
Pekkoja katsotaan myös camp-hengessä.
Kulttuurihistorian tutkijatohtori muistuttaa, että Timo Koivusalon Pekkoja katsotaan myös camp-hengessä.
”Pekot eivät ole taiteellisesti hirveän kunnianhimoisia elokuvia, joten niitä voidaan katsoa huumorimielessä tarinan vuoksi.”
Kallioniemi ajatteli aiemmin, että 1990-luvun Suomi-komedioista eniten kiinnostaisi Uuno Turhapuro. Hän on kuitenkin antanut enemmän haastatteluita väitöskirjastaan Pekko Aikamiespojasta.
”Pekossa on jotain, mikä kiinnostaa edelleen. Uunoissa huumori on rajumpaa, ja Speden persoona on muuttunut epätoivotuksi. Pekon maailma on Uunoja lämpimämpi, syleilevämpi ja sadunomaisempi”, Kallioniemi sanoo.
Myöhemmin Timo Koivusalo on ohjannut lastenelokuvia. Myös Pekko on viaton ja lapsille sopiva hahmo kuten samaan komediaperinteeseen kuuluva Pekka Puupää.
Kansankomedioissa keskeistä on miesten välinen ystävyys. Seksiä niissä ei juuri ole.
”Päähenkilöillä on harvoin sutinaa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Uuno on tässä poikkeus. Sen sijaan Pekon ja Pipsan romanssi ei koskaan kasva aikuisten parisuhteeksi.”
Vanhoissa miesten välistä ystävyyttä kuvaavissa komedioissa miehet edustavat vapautta, naiset puolestaan järjestystä, koulutusta ja työntekoa.
”Nykykomedioissa naisetkin voivat olla välillä vastuuttomia, ja toisaalta miehetkin saavat kantaa vastuuta eikä vain vaeltaa ympäriinsä.”
Noora Kallioniemen mukaan Uuno Turhapuron ja Pekko Aikamiespojan kaltaiset hahmot ovat tehneet työn välttelystä taiteenlajin.
Suomessa on pitkä komediaperinne kuvata joutilaita ja työelämän ulkopuolella olevia miespuolisia ystävyksiä.
”Esimerkiksi Lapatossu oli tällainen hahmo 1930-luvun laman aikana, Pekka ja Pätkä 50-luvulla, Uuno 70-luvulla, ja Pekko on se 90-luvun lama-ajan versio. Kaikissa niissä on ylöspäin suunnattua kapinaa.”
”Pekko on yhteisössään hirveän aktiivinen ja rakastettu ihminen.”
1990-luvun lama ja sitä seurannut massatyöttömyys toivat tutkijan mukaan julkiseen keskusteluun puhetavan, jossa työttömyyden syitä etsittiin työttömästä itsestään.
Suomalaisen elokuvan ja television työttömät miehet eivät kuitenkaan olleet reppanoita.
”Varsinkin Pekossa on olennaista se, että hän on yhteisössään hirveän aktiivinen ja rakastettu ihminen, vaikka ei ole palkkatöissä.”
Kaikki edellä mainitut komediahahmot ovat lopulta yllättävän kyvykkäitä ja salaviisaita. Uuno Turhapuro osoittautuu tuhattaituriksi, joka hallitsee niin golfin, tanssin kuin Finlandian johtamisen kapellimestarina.
”Ehkä on onni, että Uunoa näyttelee Vesa-Matti Loiri, joka mielletään koko Suomen taiteilijaksi. Kritiikki Uunoja kohtaan saattaisi olla nykyään suurempaa, jollei Loiri tekisi hahmoa niin raikkaalla tavalla”, Kallioniemi pohtii.
Suomalaisten ehdoton suosikki Ankkalinnan asukkaista on Aku Ankka, Pekan ja Pätkän tapainen altavastaaja, joka monesti epäonnistuu kovasta yrityksestä huolimatta.
”Siinä on pienen ihmisen ja pienen ankan kapinaa auktoriteetteja vastaan. Ehkä me suomalaiset pidämme sen tyylisistä hahmoista.”
Pekko Aikamiespoika on Timo Koivusalon luoma ja esittämä komediahahmo. Hän myös ohjasi elokuvat itse. Kuva: Artista Filmi OyNoora Kallioniemi tervehtisi ilolla Pekko Aikamiespojan paluuta keikoille ja valkokankaalle. Tutkijan mukaan kysyntää olisi.
”En tiedä, jaksaisiko Koivusalo enää Pekkoa, mutta minusta se olisi hirveän hauskaa. Tässä ajassa työttömillä on todella hankalaa, joten tarvitsisimme positiivisia komediahahmoja.”
Kallioniemen mukaan maaseutu näyttäytyy Pekko-elokuvissa myönteisessä sävyssä.
”Pekoissa ei kerrota ankeita tarinoita, että pellot laitettiin pakettiin ja kaikki joutuivat lähtemään kaupunkiin. Elokuvissa kuvataan aktiivista maaseutua. Ihmiset pärjäävät maalla, kun he tekevät asioita yhdessä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
