Koirakolmikon nimet hakevat surkeudessaan vertaistaan, mutta metsästystä ne eivät haittaa

Parka, Surku ja Rukka nauttivat metsästysreissuista, mutta koirakolmikko osaa myös ottaa rennosti. Kuva: Leena Kangas

Jos koirakolmikon nimet ovat Parka, Surku ja Rukka, nimiä voi kuvailla vähintään persoonallisiksi. Pohjois-Pohjanmaan Nivalassa asuva Leena Kangas avaa nelijalkaisten ystäviensä nimeämisen taustaa.

2000-luvun alussa Kangas hankki koirakomppaniansa ensimmäisiksi jäseniksi kaksi kultaistanoutajaa, jotka saivat nimikseen Inka ja Pinja. Nimet olivat suloiset, mutta kuten Kankaan eräs tuttava totesi, yksi hankala puoli niissä oli.

”Sain kuulla, että nyt olen käyttänyt kaksi hyvää lapsennimeä koirille”, Kangas muistelee.

Tästä syystä seuraavat koirat saivat nimet, joita Digi- ja väestötietovirasto tuskin hyväksyisi ihmislapselle annettaviksi. Siispä Kankaan nykyiseen ruokakuntaan kuuluvat kultaisetnoutajat Parka, pian 12 vuotta, ja Surku, 5 vuotta, sekä punainen irlanninsetteri Rukka, pian 2 vuotta.

Leena Kangas ja kultainennoutaja Surku kanalinnustivat Ruotsissa vuonna 2023. Saaliiksi on saatu teeri. Kuva: Leena Kangas

Koirat eivät ole Leena Kankaalle vain perheenjäseniä, vaan myös metsästystovereita. Hän muistelee kulkeneensa metsällä käytännössä aina.

”Isälle metsästys ei ollut harrastus, vaan oikeastaan elämäntapa. Siinä siivellä minäkin niihin hommiin päädyin.”

Kaksikymppisenä Kankaan metsästysinto roihahti sellaisiin mittasuhteisiin, että hän hankki oman metsästyskortin. Loppu onkin historiaa.

Oman kotitaloutensa ahkerimmaksi metsästäjäksi itseään kuvaileva Kangas saa toisinaan puolisonsakin houkuteltua mukaan. Jälkikasvu puolestaan osallistuu mieluusti saaliinjakoon ruokapöydässä, ja nuorelle polvelle maistuu aivan erityisesti jäniskäristys.

Kangas metsästää pääasiassa pienriistaa, kuten vesilintuja, metsäkanalintuja ja rusakoita. Setteri saa joskus pellolla treeniä myös fasaanista ja peltopyystä.

Tänä syksynä koiratrion ikänestori Parka on joutunut jäämään kotiin, kun Leena Kangas ja kaksi muuta koiraa ovat lähteneet metsälle. Kangas kuvailee, että Parkalla on sen verran ikää, ettei metsästys sen kanssa olisi enää turvallista.

”Jos Parka lähtisi uimaan sorsaa, saisin itse lähteä uimaan koiraa ja jäisi sorsa saamatta.”

Kangas on aina metsästänyt koirien kanssa, eikä hän itse asiassa osaisi edes kuvitella, millaista metsällä olisi ilman karvaturreja. Koirat auttavat merkittävästi saaliin ylösajamisessa, noutamisessa ja haavakkojen talteensaamisessa.

Eräälläkin metsästysreissulla Kankaan piti käväistä pienen matkan päässä, ja hän käski Parkan pysyä sen aikaa paikallaan. Kankaan palatessa Parka oli oma-aloitteisesti käynyt hakemassa haavakkosorsan tekemättä siitä kummempaa numeroa.

Kangas korostaa koiran kouluttamisen tärkeyttä, olipa kyseessä metsästys- tai seurakoira.

”Tärkeintä on luoksetulo, se on ihan ykkönen jo turvallisuudenkin kannalta.”

Punainen irlanninsetteri nautti Rukka Arjeplogin maisemista Pohjois-Ruotsissa. Kuva: Leena Kangas

Vuosien varrella Leena Kangas on huomannut, että metsästyskauden ensimmäinen päivä tuppaa olemaan aikamoista täpinää sekä kaksi- että nelijalkaisilla.

”Koira oppii, että ihmisellä on nuo vaatteet ja tuo reppu, joten pian mennään.”

Metsälle lähtemisestä tulee kauden mittaan rutiinia. Kankaan koirista etenkin Parkalla oli viime vuosina tapana vakavoitua kauden edetessä ja huokailla ohilaukausten jälkeen, sillä hommat menivät sivu suun.

Etenkin noutajille noutaminen on nimensä mukaisesti parasta maailmassa, Kangas kuvailee.

”Noutajat varmaan noutaisivat itsensä hengiltä, jos omistaja ei toppuuttelisi.”