Vaikka kuinka suunnittelisit elämääsi, aina tulee joku yllätys
Kolumnisti Veera Rinteen tulevassa elämäntaito-oppaassa neuvotaan, kuinka vääjäämättömiin yllätyksiin kannattaa suhtautua.
Kalenterimerkinnät, muistilaput, ihan sama: aina joku menee uusiksi. Kuva: Mia Palokallio3.2.202620:30
Olen taas löytänyt yhden hyvän arjen avaimen. Keski-ikäisenä näitä avaimia alkaa mielellään keräämään, kun mukavuudenhalu lisääntyy ja stressistä saa rytmihäiriöitä.
Jahka saan kerättyä näitä kokonaisen nipullisen avaimia, kirjoitan elämäntaito-oppaan. Todennäköisesti huomatakseni, että joku muu keski-ikäinen on keksinyt nämä kaikki jo minua ennen ja kirjoittanut paremman.
Tässä kuitenkin maistiainen tulevasta elämäntaito-oppaastani.
Hyväksy ylimääräinen C-osa. Musiikissa C-osalla tarkoitetaan sitä vähän yllättävää säkeistöä, joka rikkoo pelkistä A- ja B-osista koostuvan biisin yksitoikkoisuuden.
Arjessani C-osalla tarkoitetaan kesken päivän saapuvaa ”ylimääräistä” (eli unohtamaani) asiakasta, saapumatta jäävää asiakasta, rikkinäistä autoa, puuttuvaa hevosenkenkää, ähkyä, kotiin unohtunutta lompakkoa, hajonnutta puhelinta, karannutta vuohta... No, saitte varmaan käsityksen. Äkillinen muutos toimintaympäristössä.
En ole pitkään aikaan kirjoittanut kalenteriin kuulakärkikynällä mitään, koska vihaan suttua, ja lähes kaikki päivät pitää säveltää uusiksi useampaan otteeseen.
En tiedä koskeeko tämä vain minua, koskeeko tämä vain eläinihmisiä, yksinyrittäjiä tai rajallisen keskittymiskyvyn omaavia. Minusta kuitenkin tuntuu, että yksikään päivä ei mene niin kuin olen suunnitellut.
En ole pitkään aikaan kirjoittanut kalenteriin kuulakärkikynällä mitään, koska vihaan suttua, ja lähes kaikki päivät pitää säveltää uusiksi useampaan otteeseen. Ja vaikka sinne kalenteriin ei yhtään C-osaa kirjoittaisi, niin nekin ilmestyvät kyllä jostain.
Minussa on asunut, ja asuu edelleen, pieni kontrollifriikki. Haluaisin, että asiat menevät niin kuin minä päätän, ja että minulla olisi kaikki langat käsissäni. Kukapa ei haluaisi? Huono uutinen tässä on se, että maailma ei toimi niin. Ei. Toimi.
”Asiat voivat mennä eri tavalla, kun olin suunnitellut, mutta mitä jos en jääkään kiinni siihen miten niiden piti mennä?”
Olen tajunnut, että kaikki puskeminen, pakottaminen ja kontrolloiminen vie ihan hirveän paljon energiaa, minkä lisäksi nämä eivät auta yhtään mitään. Yhtään. Mitään. Jos asiat ovat mennäkseen pieleen, ne menevät.
Miksi ylipäätään määrittelemme C-osat niin, että asiat menivät pieleen? Asiat voivat mennä eri tavalla, kun olin suunnitellut, mutta mitä jos en jääkään kiinni siihen miten niiden piti mennä? Voisinko vain rahassa tarkkailla, mitä nyt tapahtuu? Mennä vain uteliaasti mukana?
Elämäntaito-oppaassani en tule kehottamaan ketään iloitsemaan jokaisesta ylimääräisestä C-osasta. Eivät ne aina ole iloisia, mutta ne kannattaa hyväksyä.
Uskon, että kaikella on tarkoitus. Myös sillä, että välillä mikään ei mene suunnitelmien mukaan.
Amerikkalainen kirjailija ja sosiaalipsykologi Ellen Langer kehottaa meitä kysymään itseltämme: ”Is this an inconvenience or is this a tragedy?” Vapaasti suomennettuna: Onko tämä vastoinkäyminen vai tragedia? Aion lainata häntä elämäntaito-oppaassani, koska hän on viisas nainen.
Ylimääräinen C-osa on harvoin tragedia. Joskus sen jälkeen saattaa jopa tulla ihan huikea bridge, joka johdattelee sellaiseen kertosäkeeseen, jota et olisi ikinä osannut kuvitellakaan.
Uskon, että kaikella on tarkoitus. Myös sillä, että välillä mikään ei mene suunnitelmien mukaan. Minkälainen elämä se oikeastaan olisi, jos kaikki aina menisi oman tahtomme mukaan? Se olisi sitä puolikuollutta.
Älä purista. Laula kaikki säkeistöt. Elämä on lyhyt. Carpe diem. Hengitä. Tässä se kirja taisi ollakin.
Kirjoittaja on Ylöjärven Karhella asuva hevosalan yrittäjä ja kirjailija.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
