Heikki Silvennoinen lähti kanssamme ongelle vuonna 2016 – tuolloin vakavasta sairaudesta ei ollut vielä merkkejä

Heikki Silvennoinen tunnettiin erityisesti Kummelista. Kalastus oli hänelle mieluista hommaa, vaikka saalista ei aina tullutkaan. Kuva: Sami Karppinen

Näyttelijä ja muusikko Heikki Silvennoinen, 70, on kuollut. Näyttelijä tunnettiin erityisesti Kummeli-sarjasta, joka alkoi vuonna 1991. Lisäksi Silvennoinen tunnettiin blueskitaristina muun muassa yhtyeistä Tabula Rasa ja Q.Stone.

Silvennoinen sairasti harvinaista veritautia, johon hän sai elämäkertansa mukaan diagnoosin vuonna 2020.

Maaseudun Tulevaisuus haastatteli Silvennoista ongella ja juttu julkaistiin lehdessä 13.7.2016. Artikkeli julkaistaan nyt verkossa ensimmäistä kertaa.

Heikki Silvennoinen on hyvässä vauhdissa kasaamassa onkivapaa. Kalassa hän oli viimeksi kesäkuussa käydessään Lapissa ystävänsä luona. ”Ei saatu mitään.”

Hän ei tunnustaudu himokalastajaksi, vaikka tykkääkin puuhasta.

Silvennoinen yhdistetään usein Pirkanmaahan ja Tampereeseen, mutta hänen juurensa ovat vesistöjen keskellä Etelä-Savossa. Kun hän oli lapsi, kotokylässä Kiviapajalla meni syvä väylä, jossa kellui paljon tukkilauttoja.

”Tukkilauttojen päällä käytiin istumassa lapsena ja onkimassa. Tuli hirveästi ahvenia”, Silvennoinen muistelee.

Pienen pojan mieleen syöpyi myös vaarin kanssa tehty syksyinen kalareissu, kun muikkuverkkoihin oli pamahtanut kunnon Pietarin kalansaalis.

”En tiedä montako kymmentä kiloa siellä oli. Se oli ihan naruna se verkko.”

Koho lupsahtaa Suojokeen ja saman tien alkaa pieni nyppiminen. ”Kyllä siinä joku käy kato koko ajan.”

Kesäteatteri kuuluu Suomen kesään yhtä varmasti kuin onkijaa ympäröivä inisevä sääskiparvi. Äänekosken Suojoelle Silvennoinen päätyi juurikin sen kautta. Hän näyttelee Kartanon Kievarin kesäteatterissa suurtilallinen Kauno Virtasta.

Silvennoinen on esiintynyt monilla lavoilla, mutta kesäteatteri on uusi valtaus. ”Ajattelin, että ehkä tämä on vaihtelua”, hän kertoo. ”Tässä on oma maailmansa ja yleisönsä.”

Vieno virta vie koko ajan kohoa kohti läheistä lumpeikkoa.

Lapsuuttaan maalla Silvennoinen muistelee lämmöllä. Kesät kuluivat hoidossa vaarin pientilalla, jossa oli kolme lehmää.

”Tykkäsin hirveästi maalaiselämästä. Jossain kohtaa ajattelin, että minusta olisi tullut maanviljelijä”, hän kertoo. ”Varmaan se ajatus kuoli sitten, kun alkoi sähkökitaran soitto.”

Nuoren miehen lumosi uudenlainen musiikki ja upeaääninen soitin.

”Rakastan sähkökitaran ääntä. Se voi olla hyvin kaunis ja eteerinen, mutta se voi olla myös hyvin aggressiivinen ja aiheuttaa voimakkaan emotionaalisen kokemuksen.”

Musiikki muuttui kuin huomaamatta harrastuksesta työksi 1970-luvulla. Bluespohjainen soitanta kiehtoo häntä, koska se on hyvin yksinkertaista, mutta tunteellista.

Heikki Silvennoinen otti osaa Maaseudun Tulevaisuuden ongintakilpailuun Äänekosken Suojoella. Särki jäi ainoaksi saaliiksi. Kuva: Sami Karppinen

Leivän pöytään on kuitenkin tuonut Kummeli, joka syntyi 25 vuotta sitten, vuonna 1991.

”Se oli sellaista aika haipakkaa, varsinkin se alkupää”, hän muistelee 1990-lukua.

Silvennoisella oli useita hahmoja, kuten Mauno Ahonen, Matti Näsä ja Pertti ”Speedy” Keinonen. Suosikkiaan hän ei osaa nimetä, sillä hänen mielestään sketsi itsessään on tärkeämpi kuin pelkkä hahmo.

”Kyllä siinä täytyy olla jotain älytöntä siinä jutussa. Järkeä siinä ei hirveästi tarvitse olla”, Silvennoinen sanoo ja virnistää koko kansalle tutuksi tulleella tavalla.

Ennen Kummelia Silvennoinen oli kova jännittämään, mutta tv-sarjan tekeminen toi helpotuksen jännitykseen.

Hupiveikon maine piintyi lähtemättömästi Silvennoiseen Kummelin ansiosta. Hän kertoo, että positiivisuus on osa häntä, ja varsinkin, kun hän on muiden ihmisten seurassa.

”Se on kuitenkin ollut osa minun työtä riemastuttaa ja ilostuttaa ihmisiä.” Tärkeimpänä hän pitää sitä, että voi antaa stressaantuneille ihmisille hiukan irtiottoja arjesta.

”Ainahan niissä kaikissa on joku syvällisempikin viesti taustalla. Jos joku sen bongaa, niin sittenhän se on vielä onnistuneempaa.”

Viihdyttämisen vastapainoksi hän haluaa välillä vetäytyä omiin oloihinsa. ”Kun olen yksin, niin joku on kysynytkin joskus, että miten olet niin hiljainen tai vaivaako sinua joku.”

Kun Silvennoinen kaipaa omaa rauhaa, hän menee kesämökilleen Kangasalle tai katoaa syvälle Thaimaan viidakkoihin. Siellä häntä ei tunnisteta, joten hän voi aloittaa keskustelun ihmisten kanssa ilman julkisuuden tuomaa painolastia.

”Kyllä siellä jotain turjakkeita on. Se on joku särki luultavasti. Eikös se syö vähän tuolleen?”

Silvennoiselle tuli muutama vuosi sitten 60 vuotta täyteen. Hänellä on monenlaista projektia meneillään. Hän nauttiikin toimeliaasta elämästä.

”En ole löhöilijä tai makoilija. Aktiivisena oleminen on minun mielestä rentouttavaa. En ole sellainen laiturilla istuskelija”, hän tuumaa.

Molemmat ammatinsakin hän on oppinut omatoimisesti kouluja käymättä. ”Olen molemmissa näissä niin sanotuissa ammateissa ihan pystymettän ukko.”

Koho painuu veden alle ja Silvennoinen nykäisee. Koukun päässä sätkii särki. Ennen kuin toimittaja ehtii mittanauhoineen paikalle, Silvennoinen on vapauttanut kalan sinne, mistä se tulikin. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun.

Viihdyttämisen vastapainoksi Heikki Silvennoinen haluaa välillä vetäytyä omiin oloihinsa. ”Kun olen yksin, niin joku on kysynytkin joskus, että miten olet niin hiljainen tai vaivaako sinua joku.” Kuva: Sami Karppinen

Musiikin ja näyttelemisen välillä Silvennoinen ei halua valita. Molempia hän on tehnyt projektiluontoisesti parikymmentä vuotta.

”En erottele niitä toisistaan, ne ovat toisiaan täydentäviä. Molemmat ovat rakkaita hommia.”

Tällä hetkellä hän keikkailee useilla eri kokoonpanoilla ja aikoo ryhtyä tekemään uutta suomenkielistä levyä.

”Jos jonkun muutaman hauskan sketsin vielä pystyy tekemään tai jopa hahmon, niin en minä sitä vastusta”, hän pohtii tulevaisuutensa tavoitteitaan.

”Ei prkle tullut kun se yksi särki. Hävettää”, Silvennoinen tuumaa ja suuntaa lavalle viihdyttämään – taas kerran.