Hiiret ja rotat tunkeutuvat nyt taloihin: Näin torjut ne ilman että vaarannat ihmisiä tai eläimiä myrkyillä

Yleisin rakennuksiin pyrkivä jyrsijä lienee metsähiiri, joka on monin paikoin jo syrjäyttänyt kotihiiren. Kuva: Juho Rahkonen

Kesällä kohtaamiset pienten jyrsijöiden kanssa ovat harvinaisempia, mutta nyt niitä taas alkaa näkyä. Viimeistään ensimmäisten pakkasöiden aikaan jyrsijät alkavat siirtyä taloihin, kesämökkeihin, varastoihin ja puutarhoihin.

Rakennukset ja niiden rakenteet tarjoavat jyrsijöille ihanteelliset talvehtimispaikat: niistä löytyy suojaa ja usein myös runsaasti ravintoa.

Suomessa yleisimmät torjuttavat jyrsijälajit ovat rotta, metsähiiri, kotihiiri ja metsämyyrä. Metsämyyrän tunnistaa sen lyhyestä hännästä.

Jyrsijät voivat nimensä mukaan jyrsiä tiensä vaikka laudoituksen läpi, mutta yleensä hiirenmentävä kolo löytyy helposti. Vähän irrallaan oleva lista tai pieni rako riittää.

Itsenäistä elämää aloitteleva hiirenpoikanen mahtuu kulkemaan jo hieman yli 5 mm leveästä raosta. Rotta pääsee sisälle 2 cm:n aukosta.

Korkeus ei myöskään ole este, sillä pikkujyrsijät osaavat kiivetä jopa pystysuoraa betoni- tai lautaseinää pitkin.

Omakotitaloissa ja rivitaloissa suurin osa jyrsijähavainnoista tehdään ullakkotiloissa ja keittiön roskakaapissa. Myös pihapiirissä on useita kohteita, jotka houkuttelevat jyrsijöitä, kuten avokompostit, omenapuut ja marjapensaat.

Jyrsijät voivat aiheuttaa vakavia vahinkoja: paljaaksi purtu sähköjohto voi johtaa tulipaloon ja poikkipurtu pesukoneen poistoletku vesivahinkoon. Pahimmillaan jyrsijätuhojen vuoksi on jouduttu purkamaan kiinteistökauppoja.

Heti ensimmäisten merkkien, kuten rapinan kuuluessa tai papanoiden ilmestyessä, torjuntatoimiin on syytä ryhtyä välittömästi.

Torjuntatoimet kannattaa aloittaa rakennusten riskikohtien kartoittamisella ja korjaamisella. Riittävän tiheäsilmäinen verkko tuuletusaukkojen ja läpivientien kohdalla voi jo auttaa paljon.

Kaikki pienet kulkureitit muualtakin on tukittava ja tiivistettävä sopivalla tavalla. Lisäksi kaikki ravinnoksi kelpaava on pyrittävä poistamaan riskipaikoista.

Loukkutyyppejä on runsaasti valittavana. Suurin käytännön ero niiden välillä liittyy lähinnä siihen, kuinka helppoa ja hygieenistä loukkujen tyhjentäminen on.

Jos suojattavaa on paljon, voi turvautua myös torjuntapalveluihin. Ammattimaisilla tuholaistorjujilla on käytössään tehokkaita loukkuja, joiden toimintaa voidaan seurata etäyhteyden avulla.

Rotanmyrkkyjen myynti kuluttajille loppui vuonna 2018. Kasvinsuojelututkinnon suorittanut henkilö voi kuitenkin käyttää ammattikäyttöön rajoitettuja jyrsijämyrkkyjä omassa maataloustoiminnassaan.

Sisätiloihin tarkoitettuja hiirenmyrkkyä saavat ostaa ja käyttää myös kuluttajat.

Jyrsijämyrkyt voivat aiheuttaa vakavia haittoja myös muille nisäkkäille ja linnuille. Lapsille pienikin määrä voi olla hengenvaarallinen, jos myrkkyä joutuu elimistöön.

Myrkyt saattavat myrkyttää muita eläimiä myös välillisesti, mikäli nämä syövät myrkytettyjä jyrsijöitä tai niiden raatoja.

Tällainen altistuminen on yleistä. Suomalaisessa tutkimuksessa yli 80 prosenttia tutkituista petoeläimistä sisälsi antikoagulanttien jäämiä.

Tutkittuihin lajeihin kuuluivat kettu, supikoira, kärppä, lumikko, haukat, pöllöt ja varislinnut. Tutkimuksessa oli mukana myös neljä kissaa, joista kaikista löytyi antikoagulanttien jäämiä.

Rotanmyrkkyä saavat käyttää nykyään enää ammattimaiset tuholaistorjuntayritykset ja maanviljelijät omalla tilallaan. Kuva: Mikko Soini

Myrkyt tappavat jyrsijät yleensä noin viikon kuluessa tappavan annoksen syömisestä. Vastoin yleistä käsitystä jyrsijät eivät hakeudu veden äärelle tai koloihin kuolemaan, vaan jatkavat elämäänsä normaalisti vielä useita päiviä myrkyn syömisen jälkeen.

Tämän vuoksi ne saattavat kuolla rakenteiden sisään, mikä voi aiheuttaa vaurioita ja pahaa hajua, jota ei saa pois rikkomatta rakenteita.

Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten käytettiin hyvin voimakkaita jyrsijämyrkkyjä varsin huolettomasti. Jos esimerkiksi kuolinpesän kaapista sattuu löytymään vanhaa myrkkyä, se toimitettava keräyspisteeseen asianmukaisesti, sillä kyseessä on ongelmajäte.

Kuolleita jyrsijöitä käsiteltäessä on käytettävä aina suojakäsineitä ja tarvittaessa muita suojaimia. Jyrsijöistä ja niiden eritteistä voi tarttua tauteja, kuten lehmänrokkovirus, myyräkuumetta aiheuttava Puumala-virus, jänisrutto ja jäykkäkouristus.

Raadot tulee sulkea pussiin tai muuhun tiiviiseen astiaan, josta ei pääse eritteitä tai hajuja leviämään esimerkiksi auton ilmatilaan.