Apteekeista ylhäisön ylellisyydeksi ja kaiken kansan terveysriskiksi – nykyisten karkkihyllyjen historia on pitkä

Ihmiskunnan makeahammasta on kolottanut jo vuosituhansien ajan. Nykyisten karkkien esi-isinä voidaan pitää keskiajan apteekeissa valmistettuja makeita nameja. Kuvituskuvassa polkakarkkeja. Kuva: Johannes Tervo

Viimeisetkin joulukonvehdit alkavat huveta komeron perukoilta ja ensimmäiset pääsiäisnamit ilmestyvät pian kaupan hyllyihin.

Nykyään elämme makeisten ympäröiminä, mutta ei tarvitse mennä kauaskaan historiaan, kun makeisia ei todellakaan osteltu joka kioskista ja marketista.

1940-luvun pula-aikana makeisten tuotanto pysähtyi koko maassa, sillä sokerin ja rasvan käyttöä rajoitettiin ankarasti, eikä muitakaan raaka-aineita ollut liiemmin saatavilla.

Suklaan valmistus loppui kokonaan, Fazer valmisti ”kaakaota” käyttämällä juurikassiirappia ja soijapapuja ja marmeladit makeutettiin keinotekoisilla makeutusaineilla.

Pula-aika päättyi Suomessa vuonna 1954, jolloin sokerin ja kahvin säännöstely päättyi viimein. Siitä alkoi suomalaisten makea elämä.

Sitä piti jo 1970-luvulla alkaa suitsia, sillä makea maistui suomalaisille turhankin hyvin. Sama valistus jatkuu edelleen esimerkiksi säännöllisesti keskusteluun nousevan sokeriveron muodossa.

Sokeri oli Suomessa vielä 1950-luvun alussa kortilla, mutta jo 1970-luvulla suomalaisia alettiin valistaa liiallisen sokerinkäytön vaikutuksista terveyteen. Kuvituskuva. Kuva: Kimmo Haimi

Makeanhimo ei tietenkään ole pelkästään suomalaisten juttu, sillä ihmiskunnan makeahammasta on kolottanut jo vuosituhansien ajan.

Makeisten historiaan perehtyneen brittiläisen tutkijan Tim Richardsonin mukaan jo noin 8 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua maalatuissa luolamaalauksissa kuvataan ihmisiä ryöstämässä mehiläispesiä ja syömässä hunajaa äkäisten hyönteisten pistoista piittaamatta.

Tyynenmeren saarilla puolestaan imeskeltiin sokeriruokoa sellaisenaan jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua.

Nykysilmin tällaiset muinaiset makeat makupalat eivät kuitenkaan täytä varsinaista makeisen määritelmää. Makeisista puhuttaessa silmiin todennäköisesti nousee nykyään jotain suklaapatukan tai irtokarkkihyllyn tapaista, ei sokeriruokoa tai hunajakennoa.

Sokeriruokojen makea neste opittiin kuivattamaan rakeiksi, siis eräänlaiseksi nykyajan kidesokerin esimuodoksi. Intialaisissa teksteissä mainitaan tällainen ruokosokeri jo noin 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Ruokosokeri levisi Lähi-idän kautta Eurooppaan muutama vuosisata ennen ajanlaskun alkua. Siitä lähtien Euroopassakin saatiin nauttia makeaa muussakin muodossa kuin hunajana.

Nykyaikaisten makeisten, eli pienten ja intensiivisen makeiden sokeripitoisten palojen, historia alkaa hieman yllättävästä paikasta, nimittäin apteekista.

Keskiaikaiset lääkkeet maistuivat sen verran hirveiltä, että niiden kylkeen kannatti nauttia jotain makeaa ja hyvänmakuista. Lisäksi makeuden itsessään ajateltiin tekevän hyvää ruuansulatukselle, kehon lämmöntuotannolle ja vastustuskyvylle.

Amerikan mantereen valloittaminen ja orjatyövoimalla pyörineiden sokeriruokoviljelysten perustaminen sinne on ihmiskunnan historiassa oma synkkä lukunsa. Sokerin voittokulkua ei kuitenkaan tämän jälkeen voinut pysäyttää.

Fazer on yksi Suomen vanhimmista makeistehtaista. Kuvituskuva. Kuva: Jaana Kankaanpää

Sokeri, kuten myös monet mausteet, ovat käyneet läpi samanlaisen kehityskulun kalliista hienostoylellisyydestä edulliseksi arkituotteeksi.

Suomessa makeiset olivat vielä 1800-luvun lopulla ylhäisön ylellisyyttä, joita valmistettiin käsityönä konditoriassa tai tuotiin Venäjältä. Makeistuotannon teollistuminen toi karamellit ja suklaat vähitellen yhä useamman saataville.

Vuonna 1890 päivänvalon näki Helsingfors Nya Karamellfabrik, joka sittemmin tunnettiin nimellä Hellas ja myöhemmin Cloetta. Karl Fazerin makeistehdas perustettiin vuonna 1894, ja vuonna 1897 Porvooseen perustettiin A.W. Lindforsin karamelli- ja marmelaatitehdas, joka nykyään kantaa nimeä Brunberg.

Eurooppalaisten sokeriomavaraisuus alkoi parantua vähitellen 1800-luvun mittaan, kun Napoleonin sodat vaikeuttivat maailman sokerikauppaa. Sokerijuurikkaan viljely alkoi yleistyä Euroopassa, ja riippuvuus trooppisilla ja subtrooppisilla leveyspiireillä kasvavasta ruokosokerista alkoi pikkuhiljaa vähentyä.

Suomessa varhaiset sokeritehtaat olivat keskittyneet tuontisokerin jalostamiseen, mutta vuonna 1918 kotimaisen juurikassokerin jalostamista varten perustettu Suomen Raakasokeritehdas Osakeyhtiö aloitti toimintansa.

Lähteet: DigiSarka 29.12.2021, Yle 22.4.2014, BBC: Bittersweet history