Kapinajohtaja ajoi Atriassa läpi 250 miljoonan markan tehostamisen ja suututti MTK:n – Seppo Paatelainen kokee saaneensa lopulta anteeksi

Pian 80 vuotta täyttävä Seppo Paatelainen on kotoisin Keski-Suomesta Sumiaisista, mutta eläkepäivät kuluvat pääasiassa Suonenjoella.  Kuva: Pentti Vänskä

1990-luvulla löytynyt tyyppitalo Iisveden rantamaisemissa on laajentunut ja saanut pihalleen lämpimän lisärakennuksen. Sen uumenissa ovat Atrian entisen toimitusjohtajan Seppo Paatelaisen suurimmat aarteet, kuten Imatralta löytynyt Mosse vuosimallia 1955.

”Talven se seisoo tallissa, ja kesällä käyn sillä muutaman kerran kylillä Suonenjoella.”

Prikulleen samanlainen oli Paatelaisen kotitilalla Sumiaisissa 1950-luvun puolivälissä.

Siellä hän syntyi 6. helmikuuta 1944. Samaisena yönä Neuvostoliitto pommitti Helsinkiä massiivisesti ensimmäisen kerran.

Sota oli Keski-Suomesta kaukana mutta samalla kipeästi läsnä. Paatelaisen isä selvisi hengissä rintamalta, mutta tämän toinen veli kuoli talvisodassa ja toinen Tali-Ihantalan torjuntataisteluissa kesällä 1944.

Maatilalla oli kokoa 45 hehtaaria, josta peltoa neljäsosa – lehmiä alta kymmenen ja parhaimmillaan kaksi hevosta. Leipä lähti maasta ja metsästä.

Tallissa on monia autoja, kuten ranskalainen Panhard vuosimallia 1957. Kuva: Pentti Vänskä

Paatelainen kävi oppikoulun naapurikunnassa Suolahdessa ja suuntasi ylioppilaaksi päästyään maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan Helsingin yliopistoon pääaineenaan lihateknologia.

Pian valmistumisen jälkeen hän työskenteli 1960–70-lukujen taitteessa Itikalla tuotantojohtajana, mikä oli 26-vuotiaalle iso pesti.

Paatelainen lähti välillä 14 vuodeksi hänen appiukkonsa omistaman Lujabetoni-Lujatalon leipiin mutta palasi sitten elintarviketuotannon pariin – tällä kertaa lopullisesti.

Harvalla on samanlainen tilaisuus nähdä jonkin alan murros ja olla itse vaikuttamassa siihen kuin pian 80 vuotta täyttävällä Paatelaisella.

Hän astui Atrian edeltäjän Osuuskunta Itikan toimitusjohtajaksi vuonna 1988. Silloin ei arvattu, että pian Neuvostoliitto hajoaisi ja Suomi liittyisi EU:hun.

Tämä tarkoitti valtavaa murrosta Suomen maataloudelle ja lihantuotannolle. Paatelainen ja Itikan hallitus olivat hereillä, kun tuleva kehitys alkoi näyttää todennäköiseltä. Paatelaiselle lankesi muutosjohtajan tehtävä.

Osuusteurastamoita oli tuolloin Suomessa seitsemän, ja kullekin oli määritelty oma maantieteellinen toiminta-alueensa. Helsingissä oli niiden omistama keskusliike TLK (Tuottajain lihakeskuskunta), joka omisti HK:n. Teurastamoiden piti myydä ylimääräinen liharaaka-aine TLK:lle eli käytännössä HK:lle.

”HK myi tuotteitaan kaikkien osuusteurastamoiden alueelle. Huonoa siinä oli, että yritys saattoi itse päättää, paljonko se maksaa osuusteurastamoille lihasta.”

Hiljainen kapina muhi järjestelmän sisällä. Paatelainen ei tahtonut kapinajohtajaksi, mutta pian hänet sellaiseksi koettiin.

Maaliskuussa 1988 Paatelainen oli muuttamassa Itikan liiketoiminnat osuuskunnasta Itikka Lihabotnia oy:ksi, ja firma listautui pörssiin. Kaksi osakeantia toi rahaa riittävästi tuotantolaitosten välttämättömiin rakentamisinvestointeihin.

Itikan teurastamot olivat Paatelaisen mukaan hyvässä kunnossa mutta jalostuspuoli paljon tehottomampaa kuin EU-maissa.

Vasemmalla on Seppo Paatelaisen isä asevelvollisena 1931–1932 ja oikealla Paatelaisen isovanhemmat. Nämä lähtivät siirtolaisiksi ja vihittiin Kanadassa, mutta he palasivat takaisin Suomeen ja ostivat tilan Sumiaisista.  Kuva: Pentti Vänskä

Osakeyhtiöksi muuttunut Itikka aloitti 1989 uuden lihavalmiste- ja ruokatehtaan rakentamisen Nurmoon ja fuusioitui parin vuoden päästä osakeyhtiöksi muuttuneen kuopiolaisen Lihapolarin kanssa. Osuusteurastamoita oli enää jäljellä Turussa toimiva LSO ja mikkeliläinen Karjaportti.

”Vuonna 1991 päätimme LSO:n hallintojen kanssa salaisesti, että TLK puretaan ja entiset säännöt poistetaan.”

Itikka-Lihapolar Oy ostaisi Atria tavaramerkin ja LSO kokonaisuudessaan HK:n. Molemmat myisivät tuotteitaan koko maahan.

TLK:n hajoaminen oli järkytys Heikki Haavistolle, sillä MTK oli ollut lähellä keskusliikettä ja se hallitsi lihateollisuutta.

”TLK:ssa tuotantorakenne haluttiin pitää entisenlaisena, eikä sillä olisi ollut mitään mahdollisuutta ottaa muutosta vastaan”, Paatelainen pohtii.

Paatelainen harmittelee, ettei muutosta saatu tehtyä yhteisymmärryksessä.

Paatelainen päätti pudottaa Atrian toiminnallisia kustannuksia 250 miljoonalla markalla vuodessa. Käytännössä se tarkoitti toimintojen keskittämistä Nurmoon ja tehtaiden lopettamisia.

”Se oli vaikeaa talon sisällä, erityisesti Lihakunnan edustajille”, Paatelainen muistelee.

Hän lisää, että automatisointi ja keskittäminen oli ainut mahdollisuus selvitä. Vastaisuudessa 2 000 ihmistä teki saman työn ja tuottavuuden kuin aiemmin 3 000 henkeä.

Paatelainen korostaa, että hänellä oli hallinnon ja muiden taustaryhmien vahva tuki, mikä mahdollisti muutoksen. Hän kiittelee myös johdon ja henkilöstön ammattitaitoa ja osaamista, mikä auttoi selättämään vaikeudet.

Kun lama ja pankkikriisi alkoivat helpottaa 1995, Atria oli hyvässä kunnossa. Sen sijaan LSO Food Oy aloitti oman saneerauksensa vasta 1994 ja kävi lähellä konkurssia. Yritys pääsi jaloilleen uuden toimitusjohtajan ohjaksissa, ja nimeen ilmestyivät pian tutut kirjaimet HK.

Ruotsista on uuteen kotiin hankittu harvinaisuus, jota Suomessa ei aikoinaan ollut saatavilla. Levysoittimella varustettu putkiradio edusti aikansa huippua. Kuva: Pentti Vänskä

Paatelainen uskoo, että Atrian yhtiöittäminen ja suuri saneeraus olivat loppujen lopuksi kaikkien etu. Kahden osakesarjan ansiosta päätösvalta säilyi tuottajilla, ja myös taloudellinen hyöty kohdentui mutkan kautta oikeaan osoitteeseen.

”Atria pystyy maksamaan osinkoa kohtuullisesti osuuskunnille, joiden kautta se ohjautuu lihantuottajille.”

Kilpailija HK Scanin heikosta nykykunnosta Paatelainen tuntuu olevan aidosti pahoillaan. Ruotsin toimintojen myyminen oli heikko mutta pakon edessä tehty peliliike.

”Kun kannattavuus on heikko, ei voi järjestää osakeantia, ei saa lainaa eikä kukaan osta osakkeita.”

Paatelainen ei näe muita ratkaisuja kuin kannattavuuden parantamisen tehostamisella.

Katri ja Seppo Paatelaisella on kaupunkiasunto Kuopiossa, mutta siellä aika ei tahdo kulua.  Kuva: Pentti Vänskä

Paatelaisen mukaan aika on parantanut haavat MTK:n suuntaan.

”Näin päättelen siitä, että minua pyydettiin Raision hallituksen puolipäivätoimiseksi puheenjohtajaksi eläkkeellä ollessani. Se ei olisi ollut mahdollista ilman Heikki Haaviston suostumusta.”

Paatelainen ei kuitenkaan ottanut tehtävää vastaan, sillä hän oli lupautunut Keskon hallitukseen. Siitä olisi pitänyt luopua, ja lisäksi perhe oli ehtinyt asettua Suonenjoelle pysyvämmin.

Paatelaisen eläköidyttyä Atrialta vuonna 2006 hän toimi Ilkka Oyj:n, Alma Media Oyj:n ja Finavia Oyj:n hallitusten puheenjohtajana sekä Kesko Oyj:n hallituksen jäsenenä.

Nyt Paatelainen on viimein rauhoittunut.

Tallissa on Paatelaisen silmäterä, Porsche vuodelta 1957. Ilmajäähdytteinen traktori oli äänekäs laatupeli, jossa oli 28 heppaa. Paatelaisen traktori on kaksisylinterinen, mutta muitakin versioita oli aikoinaan tarjolla. Kuva: Pentti Vänskä

Kuopiossa on kaupunkikoti torin kupeessa, mutta siellä ei kuulemma aika kulu. Suonenjoella taas on lääniä puuhastella.

Kilometrin säteellä on vireä ystäväpiiri, ja joukossa on kansainvälistäkin väriä. Harrastepiirejä on tarjolla Suonenjoen taajamassa.

On vaikea uskoa, että perheen nykyisillä kotikulmilla oli 100 vuotta sitten suuri sisävesisatama ja Suomen suurin puutavaran lastauspaikka. Pistoraide tuli tänne Savon radalta.

”Rannassa on vieläkin ratapölkkyjen jälkiä.”

Iisveden ääressä sijaitseva tyyppitalo on vuodelta 1948 ja Alvar Aallon kynästä. Remontit vuosien varrella ovat muuttaneet sen ulkonäköä varsin paljon alkuperäisestä. Kuva: Pentti Vänskä

Työväkeä tarvittiin paljon, ja heille rakennettiin asuntoja ja kouluja. Paatelaisten talo on yksi Alvar Aallon suunnittelemista tyyppitaloista vuodelta 1948.

Aherrus on loppunut – sekä Iisveden rannalla että Paatelaisen perheessä.

”Työ oli hirvittävän keskeistä minulle elämässä. Se täytti kaiken, ja perheasiat kärsivät. Koska lähdin maalta pienestä kunnasta, oli valtava tarve onnistua eri tehtävissä.”