Ellen Strömberg on julkaissut Mehän vaan mennään siitä ohi -kirjan lisäksi lastenkirjan ja kaksi aikuistenkirjaa Kuva: Päivi Karjalainen
Suomalainen kirja pienen paikkakunnan nuorista voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon – menestynyt kirjailija oppi lapsena lukemaan ihmeellisellä tavalla
Pietarsaarelainen kirjailija Ellen Strömberg pääsi Finlandia-ehdokkaaksi ensimmäisellä nuortenkirjallaan. Mehän vaan mennään siitä ohi -romaani voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon.
Ellen Strömberg asuu miehensä ja kahden kissan kanssa Pietarsaaressa. Suomenruotsalaisen kirjailijan esikoisteos julkaistiin vuonna 2019. Tänä vuonna ilmestyi hänen ensimmäinen nuortenkirjansa Mehän vaan mennään siitä ohi (S&S). Kuva: Paivi KarjalainenKun Ellen Strömberg oli neljävuotias, hänellä oli vanhemmilleen tärkeää ilmoitettavaa. Tomerasti hän asteli aikuisten eteen ja kertoi, että nyt hän aikoi opetella lukemaan ja kirjoittamaan.
Määrätietoisesti Strömberg käveli omaan huoneeseensa ja sulki oven perässään. Kului aikaa, ehkä puoli tuntia tai tunti. Kun ovi jälleen avautui, Strömberg kiikutti vanhemmilleen käsinkirjoitettuja lappuja. Uskomatonta kyllä hän oli kirjoittanut niihin selvää ruotsin kieltä.
Kukaan ei tiedä mitä nelivuotias lapsi tuon suljetun oven takana teki. Oli se mitä hyvänsä, Strömbergin elämässä oli tapahtunut jotain suurta.
”Sen jälkeen olen aina lukenut ja kirjoittanut. Ne ovat olleet todella isoja juttuja elämässäni”, Strömberg kertoo.
”Minulla ei ollut aavistustakaan, että voisin olla ehdokkaana. Ehdokkuudet tuntuivat ihanilta, mutta en ole ihan vielä ymmärtänyt kaikkea.”
Kulunut syksy on ollut Strömbergille kiireinen. Hänen neljäs kirjansa ilmestyi ruotsiksi keväällä ja sen suomennos elokuussa.
Strömbergin ensimmäinen nuortenkirja Mehän vaan mennään siitä ohi sai erinomaisen vastaanoton, sillä se oli ehdolla lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi. Kirja myös voitti ruotsalaisen August-palkinnon. Kyseessä ovat maiden arvostetuimmat kirjallisuuspalkinnot.
”Minulla ei ollut aavistustakaan, että voisin olla ehdokkaana. Ehdokkuudet tuntuivat ihanilta, mutta en ole ihan vielä ymmärtänyt kaikkea. Viime viikkojen aikana on tapahtunut niin paljon, etten ole ehtinyt sisäistää asiaa.”
Tuore kirja kertoo kahdesta yläkouluikäisestä ystävyksestä. Manda ja Malin pyöräilevät ympäri pientä kotikaupunkiaan etsien jotain jännittävää – useimmiten turhaan.
Myös Strömbergin esikoisteos Jaga Vatten sijoittui pienelle paikkakunnalle. Luodosta kotoisin oleva ja nykyään Pietarsaaressa asuva kirjailija on elänyt lähes aina pienissä kunnissa, joten tarinoiden sijoittaminen vastaaviin ympäristöihin tuntuu luonnolliselta.
”Viihdyn paremmin pienissä paikoissa kuin isoissa kaupungeissa. Ehkä siksi, että luonto on lähempänä ja kun tietää kaikki paikat, on helpompi rentoutua. Tykkään olla vaikka Helsingissä pari päivää silloin tällöin, mutta olen aina iloinen, kun tulen takaisin kotiin.”
Kahden aikuistenkirjan ja nuortenkirjan lisäksi Strömberg on aiemmin julkaissut myös lastenkirjan.
”Nuorille kirjoittaminen ei ollut erilaista, mutta ehkä oli jopa vähän hauskempaa kirjoittaa nuorille. Ehkä se johtuu siitä, että saatoin muistella omaa nuoruuttani ja kaikkia niitä tunteita.”
Sanataideohjaajana ja luovan kirjoittamisen opettajana toimiva Strömberg on ollut myös riemuissaan nuortenkirjan siivittämistä koululaisvierailuista. Etenkin yläkouluissa on mukavaa käydä puhumassa.
”Teinit ovat mielenkiintoisia, heitä ei ole helppo hurmata. Pidän siitä.”
Äidinkieleltään Strömberg on ruotsinkielinen, ja jo ennen haastattelua hän pahoittelee puutteellista suomeaan.
Suomi luistaa kuitenkin varsin hyvin, vaikka välillä kirjailija hakee jotain sanaa tai täyttää lauseita parilla ruotsin- tai englanninkielisellä lausahduksella.
”Puhun vähän saksaa, eikä minulla ole ongelmaa, vaikka en puhu sitä täydellisesti. En tiedä, miksi minun on niin vaikea uskaltaa puhua suomeksi.”
Strömberg onkin ottanut tavoitteekseen petrata kielitaitoaan. Hän yrittää lukea suomenkielisiä kirjoja, niin että se alkaisi tuntua luonnolliselta.
”Luin juuri Dess Terentjevan Ihana-kirjan. Oli upeaa hoksata, että osaan lukea myös suomeksi.”
Suomen kielen petraamisen lisäksi Strömberg yrittää harjoitella myös toista tärkeää taitoa: ein sanomista.
Jo kolme vuotta Strömberg on työskennellyt täyspäiväisenä kirjailijana. Vaikka hänellä on apuraha, hän haalii muitakin töitä ja sanoo yleensä aina kyllä, jos häntä pyydetään mukaan johonkin.
”Pelkään edelleen, että rahat loppuvat, jos en sano kyllä kaikkeen.”
Kirjallisuuspalkintoehdokkuudet ja monet kyllä-vastaukset ovat tosiaan täyttäneet Strömbergin syksyn.
”Tai ehkä se johtuu pandemiasta. Ehkä olen vain unohtanut, millainen ennen oli tavallinen päivä kirjailijana.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
