Kotimaisen elokuvan nousukausi tyssäsi koronapandemiaan, kun teatterit suljettiin pitkäksi aikaa. Kuva: Sanne Katainen
2010-luku oli suomalaisen elokuvan kultakausi
Hallituksen leikkaukset uhkaavat pienten maaseutukuntien elokuvateattereita.
Aki Kaurismäen elokuva Kuolleet lehdet sai keväällä Cannesin elokuvajuhlien tuomaristopalkinnon. Kuvassa Cannesissa poseeraavat Kaurismäen lisäksi elokuvan päänäyttelijät Alma Pöysti ja Jussi Vatanen. Kuolleiden lehtien menestyksen myötä suomalainen elokuva on taas nosteessa. Kuva: Loic VenanceSuomalainen elokuva eli yhtä kulta-aikaansa 2010-luvulla ennen koronapandemiaa. Näin arvioi useita teoksia elokuvasta kirjoittanut tietokirjailija ja Suomalaisen elokuvan festivaalin johtaja Juri Nummelin.
”Viime vuosikymmenellä tehtiin paljon kiinnostavia elokuvia ja ne löysivät myös katsojia. 2010-luvulla esille nousi kunnianhimoisia uusia ohjaajia, kuten Katja Gauriloff, Juho Kuosmanen, Selma Vilhunen ja Miia Tervo”, Nummelin sanoo.
Onnistuneina kotimaisina elokuvina hän pitää muun muassa seuraavia teoksia: Hymyilevä mies (2016), Tyttö nimeltä Varpu (2016) Aurora (2018) ja Tottumiskysymys (2019).
Viime aikoina on ilmestynyt Nummelinin mukaan paljon kiinnostavia dokumenttielokuvia. Tietokirjailija ottaa esimerkiksi Virpi Suutarin ohjaaman Aallon.
”Suomessa on noussut 2000-luvun aikana esille myös vahva kokeellisen elokuvan juonne. Tätä edustaa esimerkiksi turkulaisen taiteilijaparin IC-98:n Näkymä vastarannalta”, hän kertoo.
Kotimaisen elokuvan nousukausi vaikutti tyssäävän koronapandemiaan, kun teatterit suljettiin pitkäksi aikaa.
"Aki Kaurismäen Kuolleiden lehtien, Selma Vilhusen Neljän pienen aikuisen ja Katja Gauriloffin Je'vidan myötä tilanne tuntuu parantuneen".
Ahdinkoon yhdistyy Nummelinin mukaan se, että Petteri Orpon (kok.) hallitus vähentää reilusti elokuva-alan rahoitusta.
Valtio vähentää Suomen elokuvasäätiön perusrahoitusta ensi vuonna lähes miljoona euroa. Eduskunnan valtionvarainvaliokunta tosin jakoi elokuvasäätiölle 300 000 euroa joululahjarahaa pienten ja keskisuurten paikkakuntien elokuvateattereille.
Siitä huolimatta pienten maaseutukuntien elokuvateattereiden tilanne näyttää pahalta, Suomen elokuvasäätiön viestintäasiantuntija Marjo Pipinen sanoo.
”Elokuvateatterit siirrettiin Suomessa filmiltä digiaikaan nopeasti noin kymmenen vuotta sitten. Nyt nämä digitaaliset esityslaitteet ovat vanhentumassa. Varsinkaan pienillä teattereilla ei ole mahdollisuutta rahoittaa hankintoja ilman tukea”, Pipinen kertoo.
Jos korvaavaa laitteistoa ei saada, sulkeutuu elokuvasäätiön synkimmässä ennusteessa vuosittain kymmeniä teattereita ympäri Suomea.
2010-luvulla esille nousi kunnianhimoisia uusia ohjaajia, kuten Katja Gauriloff, Juho Kuosmanen, Aleksi Salmenperä, Selma Vilhunen ja Miia Tervo”.
Suomalaisen elokuvan festivaali on järjestetty Turussa yhtäjaksoisesti vuodesta 1992 lähtien. Juri Nummelin on toiminut yksin tapahtuman johtajana viimeiset viisi vuotta.
Alkuperäinen idea oli palauttaa television ohjelmistoon jämähtänyt klassinen ”suomifilmi” takaisin alkuperäiseen muotoonsa isolle kankaalle elokuvateatteriin. Nykyään festivaali keskittyy pitkälti uudempaan kotimaiseen elokuvaan.
”Minulla on kompleksinen suhde vanhaan suomalaiseen elokuvaan. Suomessa tehtiin 1930-luvun alusta 1950-luvulle väkilukuun suhteutettuna enemmän elokuvia kuin missään muualla. Joukkoon mahtuu paljon rimanalituksia ja myös joitakin hienoja filmejä.”
Suomalaisen elokuvan festivaali järjestetään vielä huhtikuussa 2024, mutta sen jälkeen jatko on auki. Tapahtumaa pyörittää Varsinais-Suomen elokuvakeskus.
”Vanhat kotimaiset elokuvat eivät enää kauheasti kiinnosta festivaaliyleisöä. Pääsyy on siinä, että niitä tulee koko ajan televisiosta Ylen kanavilta. Lisäksi verkossa Elonetissä on katsottavissa monta sataa suomalaista elokuvaa”, Nummelin sanoo.
Jos taas puhutaan 1960-luvun uuden aallosta ja sitä myöhemmistä kotimaisista elokuvista, teosten määrä on rajallinen. Nummelinin mukaan melkein kaikki kiinnostavat elokuvat on jo esitetty kertaalleen Suomalaisen elokuvan festivaaleilla.
Suomalaisen elokuvan festivaaleilla esitetään tänä vuonna Risto Jarvan ohjaamia elokuvia. Kuva: Finna.fiTänä vuonna festivaaleilla näytetään Risto Jarvan ja Nyrki Tapiovaaran ohjaamia elokuvia. Nummelinin mukaan Jarvan elokuvia on julkaistu Suomessa DVD:llä väärällä kuvasuhteella ja MTV3 esittää niitä televisiossa huonolla kuvanlaadulla.
Nyrki Tapiovaaran kaikkia elokuvia puolestaan ei ole saatavilla Suomessa edes DVD-tallenteena.
Näillä näkymin tapahtumassa esitetään myös Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia (1972) restauroituna 35mm filmikopiona. Moni asiantuntija pitää yli viisi tuntista eeposta kaikkien aikojen parhaana kotimaisena elokuvana.
”Edes Kahdeksan surmanluodin restaurointia ei tehty Suomessa, vaan projektin kustansi pääosin Martin Scorsesen amerikkalainen The Film Foundation -säätiö. Tämä on yksi esimerkki siitä, miksi Suomea voi pitää kulttuurivihamielisenä maana”, Nummelin sanoo.
Varastettu kuolema on vuonna 1938 valmistunut Nyrki Tapiovaaran ohjaama jännityselokuva. Kuva: Finna.fiSuomalaisissa nykyelokuvissa kuvataan usein lähinnä 30–40-vuotiaiden kaupunkilaisten ongelmia. Klaus Härö tekee kyllä elokuvia ruotsinkielisestä maaseudusta.
”Maaseudun ja myös pikkukaupunkien tyhjeneminen on aihe, josta saisi koskettavia ja hienoja elokuvia”, Nummelin pohtii.
Viime vuosikymmeninä maaseututeemoja ovat filmeissään käsitelleen esimerkiksi Markku Pölönen ja Veikko Aaltonen. Hänen mukaansa dokumenttielokuvissa maaseutua on käsitelty useammin kuin näytelmäelokuvissa.
Juri Nummelin on kirjoittanut jo kymmenkunta tietokirjaa elokuvista.
”Seuraavaksi minua kiinnostaisi tehdä teokset tehdä teokset suomalaisen televisioelokuvan historiasta ja erikoisista kulttielokuvista.”
Suomalaisen elokuvan festivaali järjestetään seuraavan kerran Turussa 12–16. huhtikuuta.
Juri Nummelin mukaan Suomalaisen elokuvan festivaali järjestetään vielä huhtikuussa 2024, mutta sen jälkeen tapahtuman jatko on auki. Kuva: Daniela VainioArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
