Rohkea uravalinta mahdollisti Sanni Homaselle, että hän pystyy hoitamaan 89-vuotiasta äitiään

Sanni Homanen pitää koru- ja lahjaputiikkia Kuhmon keskustassa. Kuva: Jarno Mela

Kuhmo on julistautunut Suomen metsäkeskeisimmäksi kaupungiksi, mutta miten matkailija voisi ostaa mukaansa pienen palan kuhmolaista puuosaamista? Tällaista pohti kuhmolainen luokanopettaja Sanni Homanen kuutisen vuotta sitten.

Hänen ensimmäinen ideansa oli alkaa itse suunnitella puutuotteita paikallisille alihankkijoille ja myydä sitten valmiita tuotteita, mutta puuseppiä ja muita puuosaajia ei paikkakunnalta oikein löytynyt.

Sitten yksi valokuva muutti Homasen uran suunnan. Kainuulaisen luontovalokuvaajan Ville Heikkisen ottama kuva siipensä levittäneestä kuukkelista lennähti suoraan Homasen sydämeen.

Maalaamista ja käsitöitä pitkään harrastanut Homanen alkoi piirrellä samanlaista Kainuun maakuntalintua paperille ja miettiä, että tästähän tulisi kiva koru. Ensimmäisestä korvalehteen sovitellusta paperikuukkelista oli enää lyhyt matka kotimaisesta koivuvanerista leikattuun korvakoruun.

”Koru lähtikin vähän vahingossa myymään, ja yhtäkkiä sain sille jälleenmyyjiä. Viisi vuotta olen nyt ollut koruyrittäjä ja pyörittänyt kivijalkakauppaa Kuhmon keskustassa”, Homanen kertoo.

Nykyään Sanninco-yrityksen mallistossa on kymmeniä luontoaiheisia koivuvanerikoruja. Korut lähtevät Kuhmosta maailmalle kivijalkaliikkeen, verkkokaupan ja jälleenmyyjien kautta, ja myös messut ja myyjäiset on tärkeä myyntikanava.

Ei Homanen aivan pystymetsästä yrittäjäksi ryhtynyt, sillä hänen vanhempansa olivat maatalousyrittäjiä ja suvussa on muitakin yrittäjiä taksikuskeista elämyspalveluiden tarjoajiin. Homanen on pohtinut, että maatilalla kasvaminen teki hänestä yrittäjähenkisen jo lapsuudessa, jolloin heinät tehtiin seipäille ja lantakasa odotti pellolla levittäjiä heti kesäloman ensimmäisenä päivänä.

”Eihän se aina hauskaa ollut, mutta opin, ettei ihan pienestä kannata valittaa. Siinä oppi työn tekemistä, sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä.”

Elämä vei Homasen kuitenkin useaksi vuosikymmeneksi palkkatöihin. Lukion jälkeen hän lähti Kuhmosta Joensuuhun opiskelemaan luokanopettajaksi, mutta palasi takaisin kotikaupunkiinsa silloisen puolisonsa työn perässä jo ennen valmistumistaan. Oma ura urkeni kuhmolaisissa alakouluissa.

”Opettajan työ kehitti minulle pitkän pinnan. Siitäkin on ollut yrittäjänä hyötyä.”

Ajatus omasta yrityksestä kyti Homasen takaraivossa jatkuvasti, kunnes vuonna 2016 hän kokeili ensimmäisen kerran siipiään yrittäjänä. Tuona vuonna hän majoitti kotonaan ensimmäiset Airbnb-vieraat ja piti kahvilaa niinä aikoina, kun oli lomalla opettajan työstä. Kahvilanpito laajeni vähitellen pienimuotoisten tapahtumien järjestämiseen ja anniskeluun.

Kokeilunhalu ja moneen suuntaan rönsyily uhkasi lopulta viedä yrittäjän voimat. Jos leipoo kahvilan kaikki tuotteet itse, työpäivät venyvät helposti 14-tuntisiksi ja usein sitäkin pidemmiksi. Jos kotiin sattui vielä samaan aikaan Airbnb-vieraita, veto oli todella vähissä.

Kun Homanen kehitti koruista seuraavan yritysideansa ja haki tukea yrityksen perustamiseen, hän sai ensimmäistä kertaa neuvoja yritystoimintaan. Yrittäjyysneuvonnassa häntä kehotettiin keskittymään ensin yhteen tuotteeseen, ja se olikin hyvä vinkki. Homanen näki Kuukkeli-korvakorujen suunnitteluun ja tuotteistamiseen vaivaa, ja työ kantaa edelleen hedelmää, sillä tuote on vuodesta toiseen malliston myydyin.

Homanen ei itse asiassa ole perheensä ainoa design-yrittäjä, sillä hänen vanhin lapsensa, Santra Huotari, ryhtyi suunnittelemaan koruja samaan aikaan äitinsä kanssa. Nykyään Huotarilla on puoti Porissa, kuten äidillään Kuhmossa.

”Meistä on vertaistukea toisillemme ja pystymme esimerkiksi messuilla jakamaan kuluja, jos otamme yhteisen myyntipaikan”, Sanni Homanen kertoo.

Homasen korut ovat saaneet inspiraationsa luonnosta, jota Kainuussa riittää riippumatta siitä, mihin suuntaan päänsä kääntää. Kuva: Jarno Mela

Yrittäjyys on mahdollistanut Homaselle sen, että hän pystyy samaan aikaan toimimaan 89-vuotiaan äitinsä omaishoitajana. Hänellä on ystävänsä kanssa yhteinen liiketila Kuhmon keskustassa, joten he pystyvät pitämään putiikkia pystyssä vuoroviikoin.

”Paikalliset ovat hyvin löytäneet liikkeemme, ja paras myyntisesonki kesän lisäksi on joulun aika, jolloin paikalliset ostavat kivasti joululahjoja”, Homanen kuvailee.

Kuhmossa liikkuu matkailijoita lähinnä kesäisin ja paikallisten määrä vähenee vuosi vuodelta, eikä Kuhmo tietenkään ole valtakunnan ainoa pikkukaupunki, joka painii näiden haasteiden kanssa.

Homanen muistuttaa, ettei uuden luominen kuitenkaan vaadi miljoonainvestointeja. Joitain vuosia sitten hän teetätti vanhoista heinäseipäistä koriste-esineitä ja otti niitä putiikkiinsa myyntiin.

”Et usko, miten paljon ulkomaiset turistit innostuivat harmaasta puusta. Aidoille ja paikallisille tuotteille olisi kysyntää, kunhan joku tekee ja saadaan ostajat paikalle.”

Yrittäjyys on mahdollistanut Sanni Homaselle sen, että hän pystyy samaan aikaan toimimaan 89-vuotiaan äitinsä omaishoitajana.  Kuva: Jarno Mela

Korujen suunnittelu tapahtuu täysin Homasen aivoissa ja käsissä. Lähes kaikki Homasen korut ovat saaneet inspiraationsa luonnosta, jota Kainuussa riittää riippumatta siitä, mihin suuntaan päänsä kääntää. Suunnittelu etenee paperilta suunnitteluohjelmaan, jossa yksi pikkutarkka vaihe seuraa toistaan.

”Yksikin virhe voi pilata kaiken, ja virheen huomaa joskus vasta, kun koruaihiot tulevat postista. Kaikki voi mennä uusintaan”, Homanen kuvailee.

Jos Homanen voisi antaa design-yrittäjäuraa aloittelevalle itselleen viiden vuoden taakse kolme vinkkiä, ne olisivat nämä: Keskity suunnitteluun. Rakenna brändi. Laita heti alussa paukkuja verkkokauppaan.

Homanen sattui ryhtymään yrittäjäksi juuri ennen koronapandemiaa, ja pandemiavuodet olivat kaikkea muuta kuin helppoja. Kuluvan vuosikymmenen alussa yksi jos toinenkin innokas käsitöiden harrastaja ryhtyi nimittäin myymään itsetehtyjä koruja.

Homanen on huomannut, että vahva brändi olisi kannattanut rakentaa heti aluksi, jotta erottuminen harrastajista olisi helpompaa. Lisäksi verkkokaupan rakentaminen kaiken muun tekemisen ohessa on osoittautunut aikaavieväksi puuhaksi.

Yrittäjävuodet ovat myös osoittaneet, että jos kokoaa päivästä toiseen jopa sata korua päivässä, kroppa on kovilla. Niska on jumissa, selkää särkee ja ranteita kolottaa pikkutarkan pihtien käytön jäljiltä. Jos Homanen aloittaisi nyt yrittäjänä, hän keskittyisi suunnitteluun ja ostaisi kokoamispalvelut ulkopuoliselta.

Yrittäjän haasteista huolimatta Homanen on mielissään, että hän uskalsi heittäytyä yrittäjäksi yli viisikymppisenä.

”Minua kaduttaa ainoastaan, etten ryhtynyt yrittäjäksi jo aiemmin, sillä olisin ehtinyt tähän mennessä tehdä jo vaikka mitä.”

Sanninco-yrityksen mallistossa on kymmeniä luontoaiheisia koivuvanerikoruja. Korut lähtevät Kuhmosta maailmalle kivijalkaliikkeen, verkkokaupan ja jälleenmyyjien kautta. Kuva: Jarno Mela