Näissä asioissa on otettu uudenvuoden juhlinnassa opiksi takavuosilta – erityisesti yhden tuotteen kieltäminen alaikäisiltä herätti aikanaan närää

Suomalaiset paukuttelevat vuosi vuodelta innokkaammin patoja kuin keppiraketteja. Kuva: PxHere

Muistatko kädestä ilmaan ammutut roomalaiset kynttilät ja maata pitkin viistäneet kissanpierut? Jos muistat, et kuulu maan nuorimpiin ikäluokkiin.

Uudenvuoden juhlintaan liittyvä lainsäädäntö on kiristynyt melkoisesti vuosituhannen vaihteen jälkeen, kertoo Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukesin) ylitarkastaja Jonas Sjelvgren.

”Takavuosilta on otettu opiksi erityisesti niissä asioissa, joihin on liittynyt henkilö- ja omaisuusvahinkoja.”

Ilotulitteisiin liittyviä määräyksiä tiukennettiin vuoden 2010 alussa siten, että esimerkiksi sisämitaltaan alle 20 millimetrin roomalaiset kynttilät ja pikkuraketit, kuten noitapillit ja kissanpierut, kiellettiin.

”Roomalaisia kynttilöitä ammuttiin kädestä toisia päin. Pikkuraketit olivat niin heppoisia, etteivät ne lähteneet välttämättä ylös vaan katsojia kohti”, Sjelvgren kertoo.

Vuoden 2010 alusta astui voimaan muitakin muutoksia. Sallittua ilotulitusaikaa lyhennettiin neljällä tunnilla, eli ilotulitteita sai ampua kello 18:sta kahteen asti aamuyöllä. Aiemmin paukuttelu sai luvallisesti jatkua aamukuuteen.

Samalla kertaa suojalasien käyttö määrättiin ilotulitteen käyttäjälle pakolliseksi. Tukes suosittaa myös yleisölle suojalaseja.

Viime vuosikymmenen alussa nikottelua herätti erityisesti se, että ilotulitteiden myyminen ja antaminen alle 18-vuotiaille kiellettiin, vaikka aiemmin jopa varhaisteinit olivat saaneet luvallisesti käyttää joitain ilotulitteita.

Ilotulitteiden kieltäminen alaikäisiltä koskee myös tähtisädetikkuja, mikä herätti viime vuosikymmenen alussa närää. Sjelvgrenin mukaan kieltojen vastustamisessa ei sinänsä ole mitään uutta.

”Jos tuote X kielletään nyt, se tietenkin tarkoittaa, että vielä hetki sitten tietty määrä kuluttajia tykkäsi ostaa sitä.”

Vuonna 2010 tiukentuneet ilotulitemääräykset näkyivät dramaattisesti sairaaloiden päivystyksissä, kertoo Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUSin) silmätautien klinikan ylilääkäri, Helsingin yliopiston silmätautiopin professori Tero Kivelä.

Jos verrataan viittä uuttavuotta ennen lainsäädännön kiristymistä ja viittä vuotta sen jälkeen, silmävammojen määrä puolittui keskimäärin 36 vammasta 17 vammaan. Tilastoihin lasketaan vain sairaalahoitoa tarvinneet henkilöt. Kukaan ei tiedä, kuinka moni hoidattaa lievän silmävammaansa uudenvuoden jälkeen terveyskeskuksessa.

Kun vuosi 2019 vaihtui vuodeksi 2020, sairaalahoitoa vaatineita silmävammoja tuli ilotulitteita koskevan kansalaisaloitteen saaman mediahuomion jälkeen vain viidelle hengelle. Sen sijaan vuosien 2021 ja 2022 vaihteessa hyvä kehitys oli kääntynyt ja parikymmentä henkeä oli taas silmävammojen vuoksi sairaalassa.

Silmävammat eivät ole pelkästään sytyttäjän riski, vaan vajaa puolet niistä sattuu katsojille, Kivelä huomauttaa. Erityisen harmillinen yksityiskohta tilastossa on Kivelän mukaan se, että kolmannes silmävammoja saaneista uudenvuoden juhlijoista on alaikäisiä.

Siinä vaiheessa, kun suojalasien käyttö tuli pakolliseksi vuonna 2010, niiden käytön puolesta oli kampanjoitu jo vuosikymmen.

”Kun määräykset kiristyivät, suojalasien käyttö ei sinänsä näkynyt enää tilastoissa. 95 prosenttia silmävammoista sattuu heille, joilla ei ole suojalaseja. Tämä koskee sekä ilotulitteiden ampujia että yleisöä”, Kivelä kertoo.

Ilotulitteet voivat tehdä silmälle monenlaista tuhoa. Ruuti tai ilotulitteen kappale saattaa aiheuttaa silmään osuessaan pintavamman. Silmään osuva kappale voi saada aikaan myös ruhjeen, jolloin silmä painuu lyttyyn ja pompahtaa takaisin pyöreäksi, jolloin silmän rakenteet rikkoutuvat.

Ilotulitteet voivat myös aiheuttaa palovamman tai puhkaista silmän kokonaan.

Myyntilukujen perusteella suomalaiset paukuttelevat vuosi vuodelta hanakammin patoja kuin keppiraketteja. Voisi kuvitella, että suhteellisen ison määrän pyroteknistä massaa sisältävä pata olisi isompi riski kuin pieni pata tai kasa keppiraketteja, mutta Sjelvgrenin mukaan asia ei ole näin suoraviivainen.

Ensinnäkin pienet padat saattavat olla sisältämänsä pyroteknisen massan määrään nähden keveitä, joten ne pitäisi käyttöohjeen mukaan ennen ampumista tukea esimerkiksi lumella, hiekalla, kivillä tai tiilillä. Valitettavan moni on kuitenkin vuosien varrella jättänyt käyttöohjeet lukematta, minkä vuoksi pata on kaatunut ja raketit lähteneet vikasuuntaan. Isot padat ovat Sjelvgrenin mukaan keskimäärin vakaampia.

Toisekseen patojen hinta vaikuttaa, paljonko niitä ostetaan, mikä taas vaikuttaa siihen, kuinka monta kertaa uudenvuodenyönä ilotulitteita ollaan sytyttämässä.

Sjelvgren antaa esimerkin: yhden ison padan hinnalla saattaa saada kaksi kassia keppiraketteja. Padan sytyttäminen vaatii kuitenkin vain yhden sytytyksen, kun taas 20 keppiraketin sytytys vaatii, että joku näprää sytkärin tai tulitikkujen kanssa 20 kertaa.

Silmätautiopin professori Kivelä huomauttaa, että koska aiemmin myytiin enemmän pikkuraketteja ja keppiraketteja, vammat syntyivät valtaosin niistä, kun taas nyt, patojen aikakaudella, vammoja aiheuttavat enenevässä määrin padat.

”Ilotulitteet ovat räjähteitä, ja vammat syntyvät niistä tuotteista, joita kulloinkin myydään ja ostetaan”, Kivelä tiivistää.