Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelta katoaa noin joka kymmenes ympärivuorokautinen hoivapaikka. Kuva: Johannes Tervo
Puhuvat lääkerobotit avuksi vanhustenhoitoon – näillä keinoilla talouspaineita yritetään ratkoa
Sote-uudistuksen myötä vanhuksia halutaan siirtää entistä enemmän kotihoitoon säästön vuoksi. Tämä voi käydä Suomelle entistä kalliimmaksi.
Ikäihmisiä hoidetaan jatkossa entistä enemmän ikäneuvolassa ja kotihoidossa käytetään teknologisia laitteita, kuten tablettia, jolla saa sairaanhoitajaan yhteyden. Kuva: Timo FilpusArvokas vanhuus kuuluu jokaiselle suomalaiselle. Tämä lausee toistuu usein poliitikkojen puheissa ja julkisessa keskustelussa.
Kun tutustuu useiden hyvinvointialueiden suunnitelmiin, tämä kaunis lause hivenen romuttuu. Suomalaisten ikäihmisten hoitoa vaikutetaan sysäävän yhä enemmän omaisille ja jätetään vastuu ihmisen omille harteille.
Hyvinvointialueet vastaavat sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen että pelastustoimen järjestämisestä, kun aiemmin niistä ovat huolehtineet kunnat. Vain Helsingin kaupunki järjestää palvelunsa jatkossakin itse.
Hyvinvointialueilla on kuitenkin tässä vaiheessa toimintaa vielä mahdollisuus panostaa vanhustenhoitoon. Ei ole vielä esimerkiksi vielä tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon vuoden 2023 budjetti vanhustenhoidolle kokonaisuudessaan on – puhumattakaan lähivuosista.
Hyvinvointialueista Pohjois-Pohjanmaan Pohde on ilmoittanut leikkaavansa 3 000 ympärivuorokautista hoivapaikasta jopa 280 paikkaa vuoteen 2025 mennessä. Tilalle suunnitellaan entistä enemmän kotihoivaa ja kotiin vietäviä palveluja. Myös Pohjanmaa aikoo vähentää ympärivuorokautisia hoivapaikkoja. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Yle (21.12).
”Nyt on vallalla käsitys, että yhteiskunta säästää pitämällä vanhukset kotona ja siksi ympärivuorokautisia hoitopaikkoja halutaan ajaa alas. Mutta huonokuntoinen vanhus kotona haittaa koko terveyspalvelujärjestelmää ja tulee todellisuudessa kalliimmaksi kuin ympärivuorokautinen hoitopaikka”, sanoo gerontologian professori ja lääketieteen tohtori Marja Jylhä Tampereen yliopistosta.
Huonokuntoisen vanhuksen kotihoidon kustannuksia nostaa se, että päivittäisiä kotikäyntejä tarvitaan useita. Lisäksi tulevat ensihoidon ja sairaalahoidon käynnit, kun kotona ei enää selviydy, Jylhä toteaa.
”Päättäjien päähän on jotenkin jäänyt ideologia, että kotona on hyvä olla. Tämä ideologia kumpuaa 1980-luvulta, jolloin osa vanhuksista joutui laitoshoitoon sen vuoksi, että kodit eivät olleet hyvin varusteltuja. Nykyisin kotien varustelutaso on parempi.”
Vuosi vuodelta hyvin vanhojen ikäryhmien koko kasvaa joka puolella Suomea. Kun 1970-luvulla maassamme oli vain kolmisen tuhatta 90-vuotiasta, on heitä tällä hetkellä jo noin 50 000. Ennusteen mukaan vuonna 2065 yli 90-vuotiaita on jo 190 000.
Tämän massiivisen väestön ikääntymisen haasteen kanssa alueet painivat samaan aikaan, kun niiden tavoitteena on palvella kaikkia kansalaisia entistä paremmin. Ne joutuvat mitoittamaan vanhuspalveluiden tarpeen kasvavaan ikääntyneiden määrään.
”En usko, että päättäjät ovat oikeasti ymmärtäneet, kuinka nopeasti ikääntyneiden määrä kasvaa”, toteaa professori Marja Jylhä.
”Suomalaisen vanhuuden kuva ei ole mikään kauhutarina.” - Marja Jylhä
Hyvinvointialueet keskittyvät kuntia enemmän ennaltaehkäiseviin vanhuspalveluihin niin terveydenhoidossa kuin sosiaalityössä.
Tämä näkyy muun muassa ikäneuvolatoiminnan voimistamisessa. Nämä ovat jo monille tuttuja paikkoja, mutta useiden hyvinvointialueiden tarkoitus on laajentaa niitä kaikille alueille.
”Se on vähän kuin lasten neuvolatoimintaa yli 65-vuotiaille ikäihmisille, jotka eivät ole kotihoidon piirissä. Sinne varataan aika sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilaiselle, jonka kanssa katsotaan elämäntilannetta ja terveyttä kokonaisuutena. Voidaan esimerkiksi mitata verenpainetta ja keskustella jaksamiseen ja yksinäisyyteen liittyvistä haasteista”, kertoo ikäihmisten palvelujen toimialajohtaja Mervi Koski Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelta.
”Yksinäisyyden lievittämiseksi mietitään sitten yhdessä ratkaisuja hankkimalla esimerkiksi kolmannen sektorin kautta ystävä vanhukselle.”
Kolmas sektori järjestöineen onkin merkittävä yhteistyökumppani hyvinvointialueen palveluiden järjestämisessä.
Hoitajien ja lääkäreiden yhteistyötä pyritään lisäämään. Kotihoidossa sairaanhoitaja voi konsultoida lääkäriä myös yöllä, mikä voi vähentää ikääntyneen päivystyskäyntejä. Kuva: Johannes TervoMutta tuo soteuudistus valoakin maaseudulla asuvien vanhusten hoitoon. Soteuudistuksen etuna on pidetty sitä, että isommat alueet mahdollistavat isommat resurssit ja monimuotoisemmat palvelut.
”Vanhustenhoidossa lisätään hoitajien ja lääkäreiden välistä yhteistyötä. Esimerkiksi kotihoidossa tai vanhusten asumispalveluissa hoitajat eivät ole kaikilla alueilla voineet konsultoida lääkäriä yöaikaan. Nyt tämä pyritään mahdollistamaan kaikilla alueilla”, sanoo ikäihmisten palvelujen toimialajohtaja Niina Kaukonen Etelä-Savon hyvinvointialueelta.
”Ammattilaiset tarvitsevat apua toisiltaan työhönsä. Konsultaatiomahdollisuuden ansiosta palveluita sujuvoitetaan, ja vanhus pärjää kotona paremmin. Silloin ei tarvitse välttämättä lähteä yöllä päivystykseen, kun lääkäri saadaan kiinni yölläkin ja hoidon tarpeen arvio pystytään tekemään esimerkiksi puhelimessa”, arvioi Kaukonen.
Etelä-Savossa tavoitteena on myös lisätä sekä geriatreja eli ikääntymiseen ja vanhusten hoitoon erikoistuneita lääkäreitä että gerontologisia sosiaalityöntekijöitä, Kaukonen sanoo.
”Jatkossa gerontologinen sosiaalityö on merkittävässä roolissa myös muualla Suomessa. Monet ikäihmiset toivovat apua etenkin taloudellisiin haasteisiin ja kotona selviytymiseen”, Kaukonen kertoo.
Yhteisöllisiä seniorikoteja kaavaillaan lisää myös maaseudulle. Mirja ja Heikki Mäkinen nauttivat päiväkahvia Pertunmaan tukikodissa, jonka rivitaloasunnoissa asuu noin 45 ikäihmistä. Eloisan järjestämään päivätoimintaan kuuluu muun muassa liikunta- ja askartelukerhoa. Kuva: Juha TanhuaLähes kaikki 21 hyvinvointialuetta lisäävät yhteisöllistä asumista. Yhteisöllisellä asumisella tarkoitetaan hyvinvointialueen järjestämää asumista esteettömässä ja turvallisessa asumisyksikössä, jossa henkilön hallinnassa on hänen tarpeitaan vastaava asunto. Asukkaille on tarjolla sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa. Muut palvelut järjestetään asiakkaalle tarpeen mukaisesti. Yhteisöllinen asuminen on kirjattu sosiaalihuolto- ja vanhuspalvelulakiinkin ja korvaa perinteistä tavallista palveluasumista, kertoo Niina Kaukonen Etelä-Savon hyvinvointialueelta.
”Tällaisilla asumisen välimuotoisilla ratkaisuilla voidaan vastata sellaisiin tarpeisiin, jotka eivät edellytä raskasta hoitoa ja huolenpitoa, kuten yksinäisyyteen ja siitä johtuvaan pelkoon ja ahdistukseen. Jos yhteisöllisen asumisen toteuttamisessa onnistutaan hyvin, riittää muistisairaille ympärivuorokautiset asumisyksikön paikat”, kertoo Kaukonen.
Senioreiden yhteisöasumisyksiköitä on perustettu maaseudulla aiemmin muun muassa Pertunmaalle Etelä-Savoon ja Parikkalaan Etelä-Karjalaan. Taloissa on yhteiset tilat, kuten keittiö ja oleskeluhuone omien huoneiden lisäksi.
Toinen yhteisöllinen asumismuoto on perhehoito, jota monet hyvinvointialueet aikovat tarjota enemmän. Se on tarkoitettu ikääntyneelle, joka ei pärjää omassa kodissaan tukipalveluista huolimatta, kokee turvattomuutta tai kärsii esimerkiksi muistisairaudesta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ikäihminen muuttaa perhekotiin tai perhehoitaja käy hänen luonaan.
Taimi Mäntynen tapaa katsoa TV 1-kanavalta kotimaisen vanhan mustavalkoisen elokuvan. Hän asuu Pertunmaan tukikodissa Etelä-Savossa. Kuva: Juha TanhuaKotihoidossa hyvinvointialueet kaavailevat myös lisäävänsä entisestään teknologisia välineitä. Näitä ovat muun muassa oma tabletti, lääkeannostelurobotti, älykäs lääkedosetti ja turvapuhelimen lisäksi muita kodin ja ikäihmisen turvallisuutta lisääviä laitteita.
Tabletin avulla kotihoidon käynti voidaan toteuttaa etäyhteyden välityksellä.
Hyvinvointialueet päättävät itse, kuinka paljon kotihoidon käyntejä järjestetään etänä. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen Pohteen alueen tavoitteena on, että kotihoidon asiakkaista käynneistä 8,5 prosenttia hoidettaisiin etänä. Aikaisemmin Oulun seudulla vastaava prosentti on ollut yhden prosentin vähemmän.
”Etäkäynnillä sairaanhoitaja soittaa sovitusti videopuhelun ikääntyneen kanssa tai vastaavasti ikääntynyt voi ottaa sillä yhteyttä hoitajaan. Se korvaa tavallisen kotikäynnin ja siinä voidaan vaikkapa varmistaa lääkkeen ottoa, ohjata verensokerin mittauksessa tai aamupalan laitossa”, Koski selittää.
”Osalla asiakkaista vieraan ihmiseen kotiin ottaminen on haastavaa ja heille on helpompaa siksi ottaa etäkotihoito”, hän lisää.
Etäkäyntejä voidaan toteuttaa myös muistisairaan kanssa, jonka sairaus on lievä.
Ongelmana on kuitenkin se, etteivät läheskään kaikki ikäihmiset osaa käyttää digitaalisia laitteita. Puhelin on monelle tutuin ja turvallisin viestintäväline.
”Pääsääntöisesti nämä digitaaliset välineet ovat saaneet myönteistä palautetta. Toki on epäilijöitäkin, jotka ovat sanoneet, etteivät osaa käyttää niitä. Sitten kun kotihoitajan kanssa on opeteltu laitteen käyttöä yhdessä, niin puhuvasta lääkeannostelijasta on voinut tulla jollekin jopa kaveri”, Mervi Koski kertoo.
”Puhuvasta lääkeannostelijasta on voinut tulla jollekin jopa kaveri.” - Mervi Koski
Hyvinvointialueiden painopiste on myös omaishoidon vahvempi tukeminen.
”Omaiset ovat ikäihmisten tärkeimpiä auttajia – niin on aina ollut ja on jatkossa. Valtaosa hoitaa ikääntynyttä läheistään mielellään”, sanoo Marja Jylhä.
”On silti vaikeaa uskoa, että omaisten hoitomäärän vastuuta voitaisiin enää tästä lisätä. Ajatellaanko, että yhä useampi 90-vuotias hoitaa vaimoaan vielä enemmän?”
Gerontologian professori ja lääketieteen tohtori Marja Jylhä Tampereen yliopistosta arvelee, että maaseudulla vanhustenhoidon tilanne on parempi kuin isoissa kaupungeissa. Kuva: Studio Koivunen OyVaikka hyvinvointialueen toimijoilla onkin vahvaa tahtoa ja motivaatiota järjestää vanhusten palvelut, vain yksi asia puuttuu: raha.
Kaikkien alueiden taloustilanne on ensimmäisinä vuosina äärimmäisen tiukka. Talousarvioiden mukaan 21 aluetta tekevät tänä vuonna noin 846 miljoonaa euroa alijäämää.
Tiedossa on jo nyt, että taloutta tulee tasapainottaa. Silti kukaan MT:n haastateltavista ei puhu leikkauksista vanhustenhoitoon ainakaan tässä vaiheessa: puhutaan mieluummin palvelujen uudelleen järjestelemisestä ja uusista käytännöistä.
Vaikuttaisi siltä, että hyvinvointialueet odottavat eduskuntavaaleja eikä mahdollisista uusista leikkauksista haluta kertoa ennen niitä.
Aluieden rahoituksen niukkuus johtuu pääosin kolmesta syystä.
”Ensinnäkin rahoituksen taso vuodelle 2023 ei kaikilta osin vastaa kuntien soten ja pelastuslaitoksen siirtyviä kustannuksia vuodelta 2022. Toiseksi muun muassa energian ja polttoaineet sekä korkotason nousu kasvattavat kaikilla kustannuksia. Kolmanneksi hyvinvointialueiden erityispiirteitä, kuten yliopistosairaalan vastuualueita, ei oteta huomioon kansallisessa rahoituksessa täysimääräisesti”, sanoo strategia- ja talousjohtaja Anu Vuorinen Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelta.
Rahoituksen määrä riippuukin nyt keväällä muodostettavasta uudesta hallituksesta ja toivo myös vanhuspalveluiden rahoituksesta lasketaan uudelle valtioneuvostolle.
Muistisairaiden määrä lisääntyy, kun hyvin vanhojen ihmisten määrä kasvaa. Vanhusten palveluita ei ole monin paikoin vielä mitoitettu tähän tarpeeseen. Kuvituskuva. Kuva: Johannes TervoIkääntyvien palveluista on leikattu tasaisesti vajaat 2 miljardia euroa 1990-luvun lopulta alkaen.
”Suomi on säästänyt jo aivan järjettömän paljon vanhustenhoidosta. Jos hyvinvointialueet säästävät lisää, niin se tulee aiheuttamaan mittaamatonta kärsimystä. Maaseudulla on ehkä hieman parempi tilanne vanhustenhoidossa, koska siellä ihmiset tuntevat toisensa, mutta suurissa kaupungeissa palveluita on tarpeeseen nähden aivan liian vähän”, Jylhä sanoo.
Maassamme on tällä hetkellä professori Jylhän mukaan jopa kymmeniä tuhansia ikääntyneitä muistisairaita, jotka eivät pärjää yksin kotona. Ylivoimainen enemmistö on yli 85-vuotiaita.
”Kognitiivinen kapasiteetin vähenemisen vuoksi he eivät muista, missä ovat, eivät osaa käyttää puhelinta tai tv:tä ja istuvat vain kotona. Vaikka kotihoito kävisi heidän luonaan neljästi päivässä, niin silti jäljelle jää 22 tuntia yksin olemista. He tarvitsisivat jatkuvaa läsnäoloa, mutta eivät sitä saa.”
”Juuri tämä heikkokuntoisin ikäihmisten vähemmistö on se, joka joutuu turvautumaan päivystyskäynteihin, kun kotona he eivät pärjää. He kuormittavat terveyspalvelujärjestelmää, koska resursseja on yksinkertaisesti aivan liian vähän”, Jylhä sanoo.
”En usko, että päättäjät ovat oikeasti ymmärtäneet, kuinka nopeasti ikääntyneiden määrä kasvaa.” - Marja Jylhä
Jos vanhuspalvelut Suomessa olisivat kunnossa, niin se lisäisi kaikenikäisten ihmisten luottamusta terveydenhuoltoomme, sanoo Marja Jylhä.
”Keski-ikäiset luottaisivat siihen, että omat vanhemmat saavat vanhoina hoitoa ja myös nuoriso kokisi luottamusta tulevaisuuteen.”
Suomalaisen vanhuuden kuva ei ole silti mikään kauhutarina, Jylhä huomauttaa.
”Valtaosa suomalaisista ikäihmisistä pärjää hyvin kotona, on tyytyväinen elämäänsä, heillä on sosiaalisia suhteita sekä harrastuksia, jotka antavat mielihyvää.”
Jylhä muistuttaa saarnaavansa tässä pienen vähemmistön puolesta, heikkokuntoisten muistisairaiden.
”Mutta jos se vähemmistöön kuuluva on oma vanhempi tai omainen, kaikki tulee hyvin konkreettiseksi”, Jylhä toteaa.
Jos vanhuspalvelut olisivat kunnossa, niin se lisäisi kaikenikäisten ihmisten luottamusta terveydenhuoltoomme, sanoo gerontologian professori Marja Jylhä. Kuva: Johannes TervoVoimmeko luottaa siihen, että suuret ikäluokkamme, rakkaamme ja läheisemme ja lopulta me itse saamme tulevaisuudessa tasa-arvoista hoitoa? Lain mukaan tämä on hyvinvointialueilla taattu, mutta silti tämä kysymys askarruttaa Jylhää.
”Olen miettinyt sitä, miten pärjään asuessani yksin. Lähiperhettä minulla ei ole.”
”Mutta ei vanhenemista kannata pelätä. Jos siitä herää pelkoa, niin kannattaa ottaa yhteyttä omaan kansanedustajaan ja kysyä suoraan, mitä hän on ajatellut tehdä vanhusten palveluiden parantamiseksi.”
”Sellaista aktivismia odottaisin myös ikäihmisiltä. Nämä asiat ovat pelkästään poliittisista päätöksistä kiinni”, hän päättää.
Tietoja juttua varten antoi myös neuvotteleva virkamies Antto Korhonen valtiovarainministeriöstä, ikäihmisten palvelujen toimialajohtaja Mari Ollinpoika Pirkanmaan hyvinvointialueelta ja ikäihmisten palvelujen toimialajohtaja Mikko Korhonen Pohjois-Savon hyvinvointialueelta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
