Sähkön säästö eläintilalla vaatii malttia, jotta eurot eivät hupene tuotoksen laskuun

Aperehun sekoitusaikaa lyhentämällä voi säästää energiaa, mutta se voi myös vaikuttaa negatiivisesti karjan tuotokseen.  Kuva: Markku Vuorikari

Sähkön säästämiseen etsitään nyt keinoja kaikkialla. Kotieläintiloiltakin löytyy monenlaisia tapoja pienentää sähkön kulutusta, mutta niitä tulee ottaa käyttöön tarkasti harkiten.

”Pitää pysyä rauhallisena ja miettiä loppuun asti, vaikuttaako säästäminen esimerkiksi tuotokseen, ja kuinka paljon säästöä oikeasti syntyy. Olennaista on, että säästöllä ei heikennetä tuotantoa”, asiantuntija Jyrki Kataja Jyväskylän ammattikorkeakoulusta (JAMK) toteaa. Kataja on erikoistunut maatalouden tuotantoprosesseihin ja energiatehokkuuteen.

Jyrki Kataja muistuttaa, että sähkön säästämisessä kannattaa aina muistaa säästön lisäksi sen vaikutus tuotokseen ja omaan jaksamiseen.  

Sähkön säästäminen kannattaa aloittaa omaan käyttäjäprofiiliin perehtymisestä. Erilaisten toimien vaikutusta voi tutkia vertaamalla päiväkohtaista kulutusta sähkön myyntiyhtiön verkkosivuilla. ”On helppoa esimerkiksi kokeilla, miten kulutus muuttuu, kun navetan loisteputket laittaa pois päältä neljäksi tunniksi yhtenä tavallisena päivänä”, Kataja vinkkaa.

Säästöä voi saada aikaan myös siirtämällä kulutusta, kuten lämminvesivaraajan lämmitystä, edullisempiin tunteihin. ”On kuitenkin oltava tarkkana, että veden lämpötila riittää tarvittavaan hygieniatasoon lämminvesivaraajan lämpötilan laskiessa”, Kataja sanoo.

Yksi säästökohde voi olla aperehun sekoitusaika. Nopeammin valmistettu ape saattaa kuitenkin heikentää karjan tuotosta.

Moni karjatila on investoinut energiatuen avulla aurinkoenergiaan. Arkistokuva.  Kuva: Rami Marjamäki

”Säästö ei saisi vaikuttaa tuotokseen. Nyt on kovat ajat, mutta kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että tuotanto on kunnossa keväällä, jolloin koko vuoden tappiota saadaan juostua kiinni”, rohkaisee Kataja.

Maatiloille ovat ominaisia kulutushuiput, joiden tasaaminen vaikuttaa käyttäjäprofiiliin ja voi alentaa sähkösopimuksen hintaa, koska kulutuspiikit ovat hankalia sähkön tuottajille ja jakelijoille.

Töiden ajankohtaa siirtäessä tulee muistaa huolehtia myös jaksamisesta. ”Onko jonkin asian tekeminen esimerkiksi yömyöhällä muutaman euron säästön arvoista”, Kataja pohtii.

Hän uskoo, että erilaisten energianhallintajärjestelmien merkitys kasvaa lähivuosina. Esimerkiksi kasvihuonetuotannossa tällaisia sähkönkäytön ajankohtaa määrittäviä järjestelmiä käytetään jo.

Sähkökatkotilanteissa varavoima on kotieläintiloille elintärkeää. Nykyisillä sähkön hinnoilla varavoiman käyttöä saattaa tapauskohtaisesti kannattaa harkita muutenkin.

”Toimiva varavoiman lähde voi olla ajoittain kilpailukykyinen pörssisähkölle etenkin, jos voidaan hyödyntää myös osa syntyvästä lämmöstä. Mikäli esimerkiksi sähköllä toimiva rehunjakojärjestelmä on irrotettavissa navetan muusta sähköverkosta, sitä voitaisiin käyttää aggregaatilla ja saada näin yksi kulutuspiikki pois”, Kataja pohtii.

Muhosen maitotilalla Savonlinnan Kerimäellä energian säästämiseen ja tuottamiseen on investoitu tänä vuonna voimakkaasti. Energiatuen avulla hankittu aurinkopaneelijärjestelmä saatiin käyttöön elokuussa ja maidon esijäähdytys syyskuussa.

”Valaistus on pääosin vanhempia loisteputkia. Led-valaistuksella voisi vielä leikata sähkön kulutusta”, veljensä kanssa maatalousyhtymänä maitoa tuottavava Matias Muhonen miettii.

Tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos viime maaliskuussa. Maidon jäähdytykseen oli jo veljesten vanhempien aikana asennettu lämmön talteenotto, jolla lämmitetään pesuvesiä.

Tilalla on 60 lypsävää sekä nuorkarjaa. Sähköä kuluu vuosittain noin 100 000–120 000 kilowattituntia vuodessa. Eniten sähköä kuluttavat lypsyrobotti, lantaraapat, sähköinen rehunjakovaunu sekä maidon jäähdytys.

Kulutusta pienentävät investoinnit näkyvät jo käytännössä, sillä kuluvan vuoden lokakuun sähkön kulutus oli lähes 2000 kilowattituntia pienempi kuin kaksi vuotta sitten. ”Maidon esijäähdytys etenkin auttaa paljon. Maitotankin jäähdytin ei nykyisin pyöri juuri lainkaan”, Muhonen sanoo.

Käytännössä esijäähdytin toimii niin, että maitoputki kulkee lehmille virtaavan kylmän juomaveden läpi. Asennuksineen järjestelmän kustannus oli noin 4 000 euroa.

Pihatossa on hiljaista muutenkin, sillä ilmanvaihto hoidetaan painovoimaisesti.

Huittislaisen Juho Riuttamäen porsastuotantosikalassa hyödynnetään lämmitykseen haketta ja biokaasua. ”Olemme erikoistuneet sianlihan tuotantoon, ei sähkön. Vaikka jälkiviisaana se olisikin ollut parempi vaihtoehto”, tuottaja sanoo.  Kuva: Carolina Husu

Porsastuotantosikalassa keinoja sähkön säästöön on vaikea löytää, toteaa huittislainen sikalayrittäjä Juho Riuttamäki.

”Ei ole tuhlattu tähänkään mennessä. Ei ole oikein mitään mistä vielä voisi säästää.”

Sikalat eivät lämpene sähköllä, vaan pelleteillä, hakkeella ja biokaasulla. Biokaasua hyödynnetään myös porsaspesien lattialämmitykseen. Suurin sähkönkulutus tulee lämpölampuista, joiden käyttöä ei voi vähentää, koska porsaat tarvitsevat niitä. Lisäksi ruokinnat ja ilmastointi toimivat sähköllä.

”Ei täällä oikein mitään pysty tekemään ilman sähköä.”

Riuttamäki ei ole investoinut tilalla sähköntuotantoon. ”Olemme erikoistuneet sianlihan tuotantoon, ei sähkön. Vaikka jälkiviisaana se olisikin ollut parempi vaihtoehto. Tähän mennessä, kun sähkö on ollut sen verran halpaa, sitä ei oikeastaan ole kannattanut tuottaa itse. Aurinkopaneelit ei ole mielestäni porsastuotannossa kovin varteenotettava vaihtoehto, kuten ei tuulivoimakaan. Silloin kun sähköä tarvitaan eniten, aurinko ei juuri paista ja yleensä on myös tyyntä.”

Sikojen ruokinta toimii sähköllä.  Kuva: Carolina Husu

Riuttamäen sikaloissa kuluu sähköä yhteensä noin 1,4 miljoonaa kilowattituntia vuodessa. Sähkön kallistuminen aiheuttaa pahimmillaan noin 400 000 euroa lisää kuluja vuodessa.

”Sitä edeltää jo lähes murhaava rehujen hinnan nousu. En tiedä, kuinka käy, jos sähkön hinta nousee noin rajusti, mutta sitä ei kompensoida mitenkään.”