Oskari Pulkkanen aloitti lähes tyhjästä, nyt kasvatuksessa 700 vasikkaa ‒ suunnittelee investoinnit ja rekrytoinnit tarkkaan: ”Ei tästä tulisi mitään, jos ei olisi hyvä ilmapiiri”

Oskari Pulkkanen uskoo, että naudanlihalle riittää kysyntää tulevaisuudessakin.  Kuva: Kai Tirkkonen

Kärsämäkisen Oskari Pulkkasen päätä ei huimaa, vaikka toimintaympäristö vaihtelee, eikä naudanlihan tuotannolle povata pelkästään ruusuista tulevaisuutta.

31-vuotiaalle miehelle oli jo vuosia sitten selvää, että hän haluaa oman maatilan. Maatalousoppilaitoksen käytyään Pulkkanen päätyi harjoittelun kautta töihin lihakarjatilalle Etelä-Pohjanmaalle.

Siellä usko maatalouteen kasvoi entisestään. ”Se oli hyvä oppi.”

Tilalla on nyt noin 700 vasikkaa.  Kuva: Kai Tirkkonen

Vajaan kymmenen työvuoden jälkeen Pulkkanen aloitti vasikkatuotannon lähes tyhjästä kotipaikallaan Kärsämäellä vuonna 2019.

Maata oli vain muutama hehtaari, eivätkä tilan rakennukset olleet aktiivisessa maatalouskäytössä. Näissä puitteissa tuotantosuunnaksi valikoitui vasikkakasvatus.

Navetta saneerattiin vasikkakasvattamoksi noin 200 eläimelle. Viime kesänä tuotanto laajeni lopettaneen maitotilan navettaan vajaan kymmen kilometrin päähän. Siellä eläinten hoidosta vastaa tilan entinen yrittäjä Anu Ahlholm.

”Tautipaineen kannalta on hyvä, että kaikki vasikat eivät ole samassa paikassa”, Pulkkanen toteaa.

Tilalla on tällä hetkellä yhteensä noin 700 eri-ikäistä vasikkaa, jotka saapuvat tilalle 100–150 ternivasikan erissä.

Vasikoita on saatavilla hyvin, mutta eläinaineksessa on suurta vaihtelua. Etenkin pienimmiltä tiloilta tulevat sairastuvat helposti, kun ne yhdistetään isompaan laumaan.

”Se on vähän sama ilmiö, kuin lasten päiväkotiryhmissä”, Pulkkanen vertaa.

Suurin ongelma on vasikkayskä. Hapanjuoton ansiosta ruuansulatusongelmia on ollut hyvin vähän.

Juottolan vasikat syömässä rehua.  Kuva: Kai Tirkkonen

Kasvatustilat ja juottamot on molemmissa paikoissa muokattu vanhoista rakennuksista.

Lihanautapuolelle ei ole myönnetty viime vuosina investointitukia.

”Se on pakottanut rakentamaan kustannustehokkaasti, mikä on kyllä mahdollista.”

Pulkkanen kiittelee hyviä yhteistyökumppaneita, joiden kanssa pienellä budjetilla rakentaminen on sujunut jouhevasti.

Jälkimmäisen lypsykarjanavetan remontti maksoi noin 100 000 euroa. Lisäksi Pulkkanen maksaa tiloista vuokraa.

”Olemassa olevia rakennuksia kannattaa hyödyntää, jos meinaa pystyä menestymään nykymaailmassa. Näin velka on pysynyt kohtuullisena, vaikka kasvu on ollut nopeaa. Sama on tavoitteena jatkossakin.”

Ahlholmin tilan lypsykarjanavetta ei ehtinyt olla pitkään tyhjillään, kun Oskari Pulkkanen vuokrasi sen ja saneerasi vasikkakasvattamoksi.  Kuva: Kai Tirkkonen

Pulkkanen suhtautuu tulevaan positiivisesti.

”Haluan uskoa, että ihmiset syövät jatkossakin ja naudalle avautuu vielä uusia ulkomaisia markkinoitakin. Investointi tehdään vähintään viideksitoista vuodeksi eteenpäin. Ei nyt kannata alkaa ajatella, että en voi investoida, kun maailma näyttää tältä. Kehittäminen jää, jos liikaa murehtii.”

Suunnitelmissa on vielä lisätä vasikkapaikkoja sekä rakentaa myös loppukasvatustilaa.

”Kunhan sopiva tontti löytyy. Vasikoiden kanssa samalle tontille en ehkä tekisi loppukasvattamoa. Metsäkatoasetus lisää rakentamiseen haasteita, peltoa ei pitäisi mielestäni tuhlata rakennusten alle.”

Peltoa tilalle on löytynyt ostamalla, vuokraamalla ja sopimusviljelyn kautta.

Tavoitteena on, että parin vuoden kuluessa vasikoita on yli tuhat ja muutamaa vuotta myöhemmin noin 1600.

”Tulen tekemään investointeja. Lopetan, jos en tee. Paikallaan en halua seisoa.”

Pulkkanen suunnittelee investoinnit sellaisessa suuruusluokassa, että jokainen mahdollistaa yhden työntekijän palkkauksen.

Tällä hetkellä ulkopuolisia työntekijöitä on kaksi, mutta tarvetta olisi kolmelle. Kesäisin joukkoa täydennetään yhdellä, sillä yritys tekee myös peltopuolen urakointia.

Pulkkanen pitää työntekijöihinsä tiiviisti yhteyttä ja hänelle on tärkeää, että nämä viihtyvät.

”Ei tästä tulisi mitään, jos ei olisi hyvä ilmapiiri”, hän sanoo.

Kasvattamon muokkaaminen olemassa olevaan rakennukseen tuli edullisemmaksi kuin uuden rakentaminen, toteaa Oskari Pulkkanen. Mukana kuvassa seurustelukumppani Fanni Ollila.  Kuva: Kai Tirkkonen

Omat lehmät keväällä hyvästellyt Anu Ahlholm on tyytyväinen työpaikkaansa entisessä omassa navetassa.

Ahlholmien poika omistaa nyt tilan ja vuokraa navettaa Pulkkaselle.

”Mahtavaa, että on tällaisia rohkeita nuoria tyyppejä. Näin sen pitää mennäkin, sukupolvelta toiselle. Itse saa nykyään välillä hengähtääkin. Tämä on tietyllä tavalla lypsytyötä vapaampaa”, Ahlholm sanoo.