Jotta kaikki ei menisi pieleen ensi vuonna
Salaojat kannattaa huuhdella säännöllisin väliajoin. Urakoitsija Mikko Yrjänä näytti mallia Ruukin peltopäivän työnäytöksessä. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoSIIKAJOKI (MT)
Pellot muistuttavat järviä, kasvit tukehtuvat eikä isoja koneita kannata edes käynnistää. Sääennustekin lupaa jatkuvaa sadetta.
Tuttu tilanne kuluneelta kasvukaudelta.
Ruukin maaseutuopisto ja Luonnonvarakeskus (Luke) yhteistyöyrityksineen järjestivät keskiviikkona opiston pelloilla teemapäivän ”Mitä tehdä kun kaikki menee pieleen?”.
Ennusteiden mukaan ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä. Se voi tietää jatkoa kesille, jolloin sataa runsaasti ja pitkään.
Ruukin maaseutuopiston rehtorin Esa Lehdon mukaan monella pellolla on puutteita perusasioissa. Runsaisiin sateisiin voi varautua.
Pelto pitäisi lanata kuperaksi, jotta vesi poistuisi paremmin. Lisäksi maan kuivatus ja rakenne pitäisi saattaa kuntoon.
”Nämä asiat on tiedetty 1800-luvulta lähtien”, Lehto toteaa.
On vain kustannuskysymys, mihin on varaa investoida, kun viljan hinta on surkea ja maatilojen talous tiukassa.
Salaojitus maksaa 2 500–3 000 euroa hehtaarilta.
”Se on kallis hinta suhteessa pellon hintaankin. Jos ojitus jätetään tekemättä, se tulee kuitenkin vielä kalliimmaksi”, Lehto sanoo.
Salaojitukseen saa 30–35 prosenttia investointiavustusta.
Luken tutkijan Timo Lötjösen mukaan nykyiset ojitukset on tehty pitkälti 1970 ja 1980-lukujen vaatimusten mukaan, jolloin rankkasateet eivät olleet niin yleisiä kuin nyt ja koneet olivat paljon nykyistä kevyempiä.
Pohjois-Pohjanmaalla on paljon peltoja vielä sarkaojissa.
”Jos ojat pidetään hyvin perattuina ja sarat oikein muotoiltuina, sarkaojitettu pelto toimii rankkasateen sattuessa jopa paremmin kuin kehnohko salaojitus”, Lötjönen sanoo.
Nykykoneilla sarkojen kiertely on kuitenkin kömpelöä, lannoitteita päätyy vesistöihin ja sarkaojien kunnossapidossa on aikamoinen työ, hän lisää.
Lötjösen mukaan salaojitus tuo yli kymmenen prosenttia lisää viljelymaata käyttöön.
”Hyvin toimivan salaojituksen edut ovat siis ilmeiset.”
Joskus voi olla niin, että pellolla on hyvin toimiva ojitus, mutta maa on niin tiivistynyttä kyntökerroksen alapuolelta, ettei vesi pääse siitä läpi.
Silloin apua saa niin tekniikasta kuin biologiasta.
Mekaanisesti tiivistynyttä maata voi rikkoa syvämuokkauksella eli jankkuroinnilla.
Kasvin juuret saavat paremmin tilaa, kun maa rikotaan noin puolen metrin syvyydestä.
Jankkurointia pitäisi tehdä Lötjösen mukaan vain silloin, kun maa on syvältäkin tarpeeksi kuivaa ja siinä kasvaa nurmi. Tällöin on mahdollista, että kuohkeutettu maa saadaan pysymään kuohkeana.
Biologinen tapa parantaa maan kuohkeutta on käyttää rehuseoksessa maanparannuskasveja, kuten puna-apilaa tai ruokonataa.
Nämä kasvit kaivautuvat syvälle maahan ja kuohkeuttavat pellon rakennetta.
Ruukin peltopäivä houkutteli työnäytösten ja makkaran ääreen satakunta viljelijää ja maatalousammattilaista.
Tietoiskujen lisäksi on tärkeää tavata muita viljelijöitä, kun on kesä kökitty traktorin kopissa, Päivi Lepistö Raahen Pattijoelta kiteyttää.
Suvi Niemi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
