Föönausta, vauvaöljyä ja perunajauhoja: keinot ovat monet, kun nautoja valmistellaan Okran eläinkisoihin

Loviisa Laaka ja Tipsu tulivat heti toimeen keskenään. Kuva: Carolina Husu

Voiko olla sievempää nautarotua kuin jersey? Katsokaa nyt vaikka tätä Tipsua: maitokahvin värinen karva, siro tumma turpa, sutjakat sääret ja suurten silmien ympärillä luontoäidin suoma musta rajaus.

Tänään Tipsulla on jännittävä päivä. Okra-näyttelyyn on kuukausi aikaa, ja 13-vuotias Loviisa Laaka on saapunut hämeenkyröläiselle Kaupin tilalle harjoittelemaan ensimmäistä junior handler -kisaansa varten.

Kisassa testataan, miten nuori osaa käsitellä eläintä ja esittää sen tuomareille. Toisin sanoen: miten ihmisen ja eläimen yhteistyö sujuu.

Laaka on itsekin maatilalta kotoisin. Hänellä on vuosien kokemus vasikoista, joita tilan rantalaitumelle on otettu kesien ajaksi. Niiden kyljestä tytön saattoi löytää lekottelemasta jo alle viisivuotiaana.

Tänään testataan, mikä Kaupin tilan eläimistä sopii Laakan esiteltäväksi parhaiten.

Loviisa Laaka seuraa tarkkaan, kun Eeva Linnainmaa opettaa oikeita otteita. Kuva: Carolina Husu

Tipsu tottelee tytön määrätietoisia otteita, liikkuu reippaasti eteenpäin kun pyydetään ja pysähtyy kun käsketään. Välillä vauhtia on liikaakin ja Laaka joutuu pidättelemään menoa kaikin voimin. Lähes kaksivuotias hieho on jo iso ja vahva.

Seuraavaksi Eeva Linnainmaa tuo ulos Upsistupsis-vasikan. Holstein-rotuisen vasikan nimi johtuu siitä, että se tupsahti maailmaan jouluaaton aattona, yllättäen viikon verran etuajassa.

Upsistupsis suhtautuu harjoitukseen epäluuloisesti. Se jumittaa paikallaan ja astuu vain yksittäisen askeleen silloin tällöin.

Sekä Linnainmaa että Laaka toteavat, että Upsistupis on kooltaan sopivampi kuin Tipsu. Esittelijän ja eläimen koon tulee olla sopivassa suhteessa toisiinsa.

Mutta töitä tarvitaan, jotta vasikan epäluuloisuus ehtii ennen kisaa haihtua ja etenemishalut löytyvät.

Laakaa se ei huoleta. Hän tuntee eläinten metkut.

”Kerran meillä oli sellainen jersey, että kun sillä meni taluttamiseen hermo, se meni vain tyynesti makaamaan. Siitä se ei liikahtanutkaan.”

Upsistupsis on Loviisalle sopivamman kokoinen kuin Tipsu, mutta sitä on vaikea saada liikkeelle. Kuva: Carolina Husu

Eeva Linnainmaa on Kaupin tilan mahdollinen jatkaja. Hän työskentelee tällä hetkellä Fabassa eläinaineksen asiantuntijana.

Kaupin tilan historia ulottuu 1500-luvulle saakka. Linnainmaan suvulle se siirtyi vuonna 1915. Silloin lehmiä oli kahdeksan.

Nyt lypsäviä on 70. Nykyinen navetta on järjestyksessä kolmas samalla paikalla. 2000-luvun alussa rakennetussa pihatossa oli alun perin lypsyasema, mutta 2010 se vaihtui robottiin. Viime vuonna robotti päivitettiin uudempaan.

Karjan valtarotu on holstein. ”Ayrshiren määrä kasvaa sitä mukaa kun saan isän pään kääntymään”, Linnainmaa nauraa. Hän on huolissaan rodun tulevaisuudesta ja haluaa vaalia sitä.

Jerseylehmiä on lypsyssä neljä. Suomenkarjan kanssa on ollut epäonnea, joten sitä tilalla on tällä hetkellä vain yksi hieho.

"Suomessa sekakarjat alkavat vähentyä ja keskitytään pääasiassa vain yhteen rotuun. Meillä on edelleen neljää rotua, joista kolmea otan näyttelyyn mukaan”, Linnainmaa toteaa.

Linnainmaa kertoo talutelleensa eläimiä jo 5–6-vuotiaana. Sitten puuhaan tuli vanhempien määräyksestä tauko, kun portit tahtoivat pikkutytöltä unohtua auki ja vasikoita piti metsästää sieltä täältä.

15-vuotiaana Linnainmaa alkoi kisata, kun tilalle hankittiin ensimmäinen jersey.

Moni suhtautuu eläinkisoihin suurella vakavuudella, mutta Linnainmaalle ne ovat ennen kaikkea elämys. ”Ihmisten takia sinne mennään, vaikka lehmät otetaankin mukaan. Porukka on kuin toinen perhe.”

Linnainmaa kertoo, ettei taistele ykköspalkinnoista. ”Meidän lehmät tuskin ovat tänä vuonna voittaja-ainesta, kollegoilla on paljon hienompia.”

Okraan Linnainmaa on varannut neljä eläinpaikkaa. Hän odottaa tapahtumaa innolla, sillä koronan takia takana on pitkä näyttelytauko.

Eeva Linnainmaa on käynyt näyttelyissä pitkään. Kuva: Carolina Husu

Tavallinen tallaaja sotkee helposti eri kilpailulajit toisiinsa. Annetaan siis Linnainmaan selittää.

Otetaan ensin ne lajit, joissa pääosassa on eläin.

Jokaisella rodulla on omat, ikäryhmien mukaiset kisaluokkansa. Niissä arvostellaan tarkasti eläimen rakenne.

Lisäksi on karjakilpailu, johon kukin kasvattaja tuo kolme eläintä. Niistä vähintään yhden on oltava lehmä.

Näihin kisoihin eläimet valmistellaan äärimmäisellä huolella. Ne pestään, karva leikataan ja häntäkarvat föönataan. Jos karvoituksessa on aukkoja, niitä voidaan peittää värillä tai perunajauholla.

Selkä- ja mahalinjaa parannellaan föönaamalla karva tietyistä kohdista pystyyn ja leikkaamalla toisista.

Lehmien utareet voidellaan juuri ennen kehään menoa vauvaöljyllä, jotta ne kiiltävät kauniisti. Sekin lasketaan tarkkaan, missä vaiheessa lehmä ennen kisaa lypsetään, jotta utare olisi kehässä juuri sopivan täysi.

Tarkimmat valvovat kehään menoa edeltävän yön lehmän vierellä, jotta se ei pääse sotkemaan itseään. Koko homma on minuuttipeliä, ja eläin voi pilata linjansa vain nuolaisemalla selkäänsä.

Korvat puhdistetaan sisäpuoleltakin ennen näyttelykehää. Kuva: Carolina Husu

Toisessa kisatyypissä on kyse ennen kaikkea ihmisen taidoista.

Junior handler -kisassa arvostellaan eläimen ja esittäjän yhteistyötä, ei eläimen rakennetta. Siihen voivat osallistua 6–18-vuotiaat ja esiteltävänä on vasikka tai hieho.

Yli 18-vuotiaiden vastaava kisa on nimeltään showmanship ja esiteltävänä on lehmä.

Alle 6-vuotiaanakin pääsee kisaamaan, sillä myös lelulehmäkisoja järjestetään.

Young breeders -kisa on tarkoitettu 16–23-vuotiaille. Siihen kuuluvat eläimen klippaaminen eli karvan leikkuu kisakuntoon, tietokilpailu ja talutus. Lisäksi kisaajien pitää osata laittaa lehmiä paremmuusjärjestykseen ja perustella valintansa.

Treeni on ohi ja Tipsu pääsi huilaamaan. Kuva: Carolina Husu

Kun Linnainmaa opastaa Laakaa, ohjeet ovat hyvin yksityiskohtaiset.

”Pyri pitämään eläimen pää samalla tasolla selkälinjan kanssa. Kun kävelet, pidä jalkasi niin, ettei eläin pysty astumaan varpaillesi. Pidä katse tuomarissa, ja kun näet hänen katsovan sinua, siirrä katsettasi vuorotellen vasikkaan ja tuomariin.”

On siinä muistamista!

Ennen näyttelyä on vielä paljon muutakin hoidettavaa kuin eläimen treenaus. Paikalle saa viedä vain terveitä eläimiä, joten monenlaisia tautinäytteitä pitää ottaa ja niistä saatujen tulosten pitää olla ajan tasalla.

Rehuja ei tarvitse ottaa mukaan, sillä Okrassa eläimille on kaikki valmiina: halli, parret ja kuivikkeet, vesi ja rehut ja myös lypsykoneet.

Silti omia tarvikkeita tarvitaan niin paljon, että pakkaaminen ja purkaminen vie valtavasti aikaa ja vaivaa, Linnainmaa toteaa. Mutta se kannattaa: On ihana nähdä toinen perheensä pitkästä aikaa!