Oletko hankkimassa tilallesi valvontakameraa? Mielessä kannattaa pitää muun muassa tietoturva sekä sähköturvallisuus

Kameran avulla navetan tai sikalan tapahtumia voi tarkkailla esimerkiksi kännykästä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kun maatilalle hankitaan valvontakameroita, mielessä kannattaa pitää sekä tietoturva että esimerkiksi sähköturvallisuus, asiantuntija Mikko Laajalahti Luonnonvarakeskus (Luke) korostaa.

Vielä 1980- ja 90-luvuilla kamerat olivat analogisia ja toimivat tv-signaalin kautta. "Jos sellaisia vielä on käytössä, ne kannattaa ajaa loppuun ja poistaa käytöstä", Laajalahti sanoo.

Nykyään kamerat on yleensä kytketty verkkoon. Toki kevyempiäkin ratkaisuja käytetään, esimerkiksi riistakameroita kuivurilla tai muussa väliaikaisessa käytössä.

Se, miten kamerat sijoittuvat verkkoon, on kiinni kunkin maatilan oman tietoverkon rakenteesta, Laajalahti toteaa.

Hän suosittelee, että kameraliikenne segmentoidaan tilan verkossa omaan verkkoalueeseensa. "Jos kameraan päästään murtautumaan, silloin murto ei pääse vaikuttamaan tilan muuhun verkkoliikenteeseen."

Jos verkkokameran tietoturva on puutteellinen, murtautuja saattaa käyttää sitä haittalaitteena, jonka laskentakapasiteettia käytetään esimerkiksi verkkohyökkäyksen tekemiseen.

Lisäksi kameran tallentama aineisto voi olla luottamuksellista eikä sen haluta päätyvän ulkopuolisiin käsiin.

Kameraliikenteen segmentointi edellyttää sellaisia verkkolaitteita, että tällaisia asetuksia pystytään säätämään, Laajalahti toteaa.

"Osa firmoista hallitsee verkkojen rakentamisen. Jos oma osaaminen ei ole ihan huippua, olisi hyvä, että sama luotettava toimija vastaisi verkon ja kameran toimittamisesta, jotta ne pelaisivat yhteen.

Kameroita käytetään sekä turvallisuuden valvontaan, kuten asiattomien kulkijoiden havaitsemiseen, että esimerkiksi eläinten tai kuivurin tarkkailuun.

Kameran kuvaa seurataan usein mieluiten kännykästä.

Laajalahti toteaa, että videokuva voi mennä ulkoverkkoon joko kamerapalvelun tarjoajan kautta tai sitten rakennetaan suora verkkoyhteys tilan sisäverkkoon.

Molemmissa on etunsa ja haittansa. Osa ei halua, että kuva kiertää ulkopuolisen kautta ja tallentuu ehkä paikkoihin, joita ei tunneta. Toisaalta oikeanlaisen aukon rakentaminen tilan palomuuriin vaatii osaamista.

Laajalahti kertoo taannoisesta selvityksestä, jossa käytiin läpi kuuden tilan verkkojen tietoturva ja rakenne. Yhdelläkään niistä valvontakamerat eivät toimineet täysin oikein.

Alun perin ne oli asennettu oikein, mutta verkossa oli tapahtunut muutoksia. Joko sinne oli tuotu uusia laitteita, jotka sekoittivat verkon, tai operaattori oli esimerkiksi muuttanut tapaansa jakaa verkko-osoitteita, jolloin kameralaite ei enää saanutkaan julkista osoitetta. Seurauksena oli kameran kuvan reitittymisongelmia.

Tähän Laajalahti antaa lääkkeen: "Suunnitellaan tilan verkko oikein ja ylläpidetään sitä suunnitelman mukaan."

Myös kameran virransyöttöä pitää miettiä.

"Onko kameralla oma virtalähde vai syötetäänkö virta kameran verkkojohtoa pitkin?"

Kameran vieressä sijaitseva virtalähde ei välttämättä ole esimerkiksi karjarakennukseen sopiva, jolloin syntyy sähköturvallisuusongelma. "On parempi, että 'ison virran laite' on muualla, kuivassa tilassa, ja sähkö tulee kameralle verkkokaapelia pitkin."

Sekin pitää muistaa, että kaikkea ja kaikkialla ei saa kuivata.

Omalla alueella kuvaaminen on sallittua, mutta siitä on syytä ilmoittaa esimerkiksi kyltillä "alueella tallentava videovalvonta".

Myös tilan työntekijöille on syytä kertoa kuvaamisesta ja mahdollisesta äänen tallentamisesta.

Naapurin pihaan kamera ei saa yltää.