Ahvenanmaan maatalous hiipuu hiljaa
Ahvenanmaalainen omena on vakiinnuttanut asemansa suomalaisilla hedelmätiskeillä. Maria Granlid pakkaamassa omenia laatikkoihin. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoMAARIANHAMINA (MT)
Ennen vanhaan ahvenanmaalaisista pojista tuli joko maanviljelijöitä tai merimiehiä. Enää näin ei ole.
Saarimaakunnan maataloudesta on tullut hiipuva elinkeino, harmittelee Nina Nyman-Johansson.
”Vaikka hyvin monet palaavatkin joko Ruotsissa tai Manner-Suomessa viettämiensä opiskeluvuosien jälkeen Ahvenanmaalle, harva jatkaa enää kotitilansa viljelyä.”
Nyman-Johanssonilla on työssään aitiopaikka täkäläiseen tuotantoon, sillä hän työskentelee toimitusjohtajana yhdessä maakunnan kolmesta maatalouskaupasta, AB Lantbruk Ålandissa.
”Viljelijöiden määrän vähentyminen on meidänkin suurin haasteemme”, Nyman-Johansson sanoo.
Ahvenanmaan maakuntahallituksen maataloustoimiston johtaja Sölve Högman vahvistaa Nyman-Johanssonin näkemyksen: EU-aikana viljelijöiden määrä on pudonnut maakunnassa kolmanneksen.
Siitä huolimatta kokonaispeltoala ei ole laskenut tilojen määrän myötä. Viljelyksessä on tällä hetkellä 14 000 hehtaaria peltoa ja tilojen keskipeltoala on kasvanut 17:stä 26 hehtaariin.
Högmanin mukaan alle viiden hehtaarin suuruiset ”harrastusviljelmät” ovat Ahvenanmaalla varsin yleisiä. Ne laskevat osaltaan maatilojen keskipinta-alaa.
Toinen tyypillinen seikka on viljelijöiden varsin korkea ikä.
”Ahvenanmaalaisten viljelijöiden keski-ikä on Suomen korkein, 52,4 vuotta. Koko maan keskiarvo on 50,6. Alle 40-vuotiaita on Ahvenanmaalla vain 13 prosenttia ja yli 60-vuotiaita liki kolmannes kaikista viljelijöistä.”
Koko maassa alle 40-vuotiaita on 17 prosenttia ja yli 60-vuotiaita 23 prosenttia.
”Ikääntyneiden määrä kasvaa ja nuorten vähenee edelleen. Tämä tosiseikka huolestuttaa meitä.”
Ilonaiheitakin Ahvenanmaalta löytyy.
Maataloustuotteita jalostavat yritykset, kuten meijeri, teurastamo, perunatuotteiden jalostaja sekä hedelmä- ja vihannestukut, ovat investoineet ja kehittäneet toimintaansa.
”Sen sijaan tiloilla investointihalut eivät ole yhtä suuret. Todennäköisesti tärkeä syy on juuri tuottajien korkea ikä”, Högman pohtii.
Lantbruk Ålandin myyntipäälliköllä Mats Söderströmillä on samanlainen tuntuma maakunnan tuotantorakenteeseen.
Hänen mukaansa erityinen ongelma on nautatilojen väheneminen, mikä näkyy saaren ainoan meijerin, osuustoiminnallisen Ålandsmejerietin (ÅCA), tuotannossa.
”Ahvenanmaalle tarvittaisiin ainakin tuhat uutta lypsylehmää, jotta Ålandsmejeriet saisi riittävästi maitoa tuotteisiinsa.”
Maitotiloja on jäljellä noin 40. Toivoa tuotantomäärien lisäyksestä on. Högmanin mukaan muutamilla tiloilla rakennetaan paraikaa uutta navettaa.
Kaikkiaan kotieläintiloja on Ahvenanmaalla jäljellä alle 200, Högmanin kertoo.
”Niiden määrä on pudonnut EU-aikana enemmän kuin kasvintuotantotilojen.”
ÅCA:n voin ja juustojen ohella toinen vankan sijan Manner-Suomen kaupoissa saanut ahvenanmaalainen tuote on omena. Sen sesonki kestää uusien varastojen ansiosta helmikuulle.
Sesonkia olisi mahdollista pidentääkin, kertovat Vårdön kunnassa toimivan Granlids äppelin omistajat Maria Granlid ja Vesa Koivisto.
Tilan nykyiset omenankäsittelytilat on rakennettu tilan vanhaan navettaan. Rakennusta on jo aiemmin laajennettu, ja paraikaa sen yhteyteen rakennetaan uusia varastoja.
Varastoihin tehtävät investoinnit ovat erittäin kalliita. Varastoihin asennetaan omenien säilyvyyttä oleellisesti parantava laitteisto, joka poistaa varaston ilmasta hapen lähes kokonaan.
”Hapettomassa tilassa omena menee ’nukkumaan’, sen elintoiminnot käytännössä pysähtyvät”, Koivisto kertoo.
Toisin kuin ulkomaisissa omenissa, Suomessa tuotetuissa omenissa ei käytetä lainkaan säilyvyyttä edistäviä torjunta-aineita.
Granlids äppel tuottaa omenaa tällä hetkellä 18 hehtaarilla. Puita on viitisenkymmentätuhatta.
JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
