Saadaanko Suomeen palkokasviosuuskunta? Vuoden sisällä peltokasvien tuottajaorganisaatioiden saralla on tapahtunut enemmän kuin koskaan

Herneproteiinin edelläkävijämaat ovat Ranska ja Kanada. Maihin on myös sijoitettu yksityistä pääomaa. Kuva: Johannes Tervo

Suomalaiset kasvintuottajat ovat tänä vuonna järjestäytyneet ennennäkemättömällä tavalla.

Esimerkiksi ViljaTavastia on saanut tuottajaorganisaation statuksen.

Myös viime vuonna aloitetulla MTK:n Tuotto-hankkeella pyritään edistämään tuottajaorganisaatioiden perustamista.

”Peltokasvien tuottajaorganisaatioiden saralla on vuoden sisällä tapahtunut enemmän kuin koskaan”, tiivistää Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Csaba Jansik.

Perinteisesti peltokasvisektorin viljelijät ovat olleet huomattavasti vähemmän järjestäytyneitä kuin kotieläintilalliset.

Liha- ja maitopuolelta löytyy yli 100-vuotiaita osuuskuntia, jotka auttavat pitämään myös jalostavaa teollisuutta paremmin viljelijöiden käsissä.

Järjestäytyminen avaa Jansikin mukaan uusia mahdollisuuksia. Suomessa voisi kenties olla tilaa myös palkokasviosuuskunnalle tai -tuottajaorganisaatiolle.

Hänen mielessään siintää viljelijäomisteinen herneproteiinin jalostuslaitos. Laitos tuottaisi raaka-ainetta kasviproteiineja jalostavan teollisuuden tarpeisiin.

Useissa kasviproteiinijalosteissa, kuten esimerkiksi nyhtökaurassa, hyödynnetään herneproteiinia.

”Näitä tehtaita ei ole Euroopassa hirveän paljon. Meneillään on etsikkoaika, jolloin Suomeen voisi rakentaa isomman kapasiteetin palkokasvitehtaan.”

Herneproteiinin edelläkävijämaat ovat Ranska ja Kanada. Maihin on myös sijoitettu yksityistä pääomaa.

Esimerkiksi Latviassa viljelijöiden osuuskunta kaavailee merkittävää investointia herneproteiinitehtaaseen.

Koronapandemia, maan hankintaan liittyvä byrokratia ja Ukrainan sota ovat kuitenkin viivästyttäneet suunnitelman toteutusta.

Tavoitteena on, että jalostuslaitoksen rakentaminen Latvian Jelgavaan alkaisi tämän vuoden syksyllä tai talvella ja itse laitos saataisiin avattua vuonna 2025.

Jansikin mukaan olisi hienoa, jos viljelijät tarttuisivat Suomessakin asiaan.

”Tämä on se suuri mahdollisuus: Uusi arvoketju, jota kukaan ei ole vielä ottanut haltuunsa. On ymmärretty sen tarve, mutta kukaan yksityinen sijoittaja ei ole vielä tehnyt isoja siirtoja Suomessa.”

Haaveet voivat tosimaailmassa tyssätä yhteistyöhalukkuuden ja luottamuksen puutteeseen. ”Aloitteellisuutta pitäisi olla kymmenissä viljelijöissä, joiden pitäisi myös löytää toisensa.”

Pahimmassa tapauksessa ulkomaiset yksityissijoittavat perustavat vastaavan laitoksen Viroon, Ruotsiin tai Tanskaan hoitaen Suomen markkinoita sieltä käsin, Jansik sanoo.

”Se ei olisi toivottava vaihtoehto meidän ruokahuoltomme kannalta.”