Karitsanlihan kannattavuutta syövät kausiluonteisuus ja lihan hinta

Parikan tila on valkoisen suomenlampaan jalostuslampola. "Jalostuseläinten myyminen ulkomaille on intohimoni", Pia Parikka toteaa. Kuva: Marja Seppälä

Suomalaiset syövät jatkuvasti enemmän karitsaa, mutta kysynnän kasvu ei näy tuottajan tilipussissa. Tuontilihan osuus kokonaismäärästä on vähentynyt, mutta lihaa ei riitä tasaisesti ympäri vuoden.

Lammastuotannolle tyypillistä ovat syksyn teurasruuhkat, jotka laidunkauden päätös saa aikaan. Sisäruokintakausi on kalliimpi ja työläämpi, mikä ei heikolla kannattavuudella houkuttele.

"Karitsanlihan kate on tällä hetkellä lähellä nollaa. Pelkillä lampailla emme eläisi, tarvitsemme muita taloudellisia tukijalkoja", Pia Parikka toteaa.

Pia ja Anssi Parikan tilalla Heinolassa määkii 300 uuhen katras. Maatalouden riskit on jaettu neljän eri tukijalan varaan. Lampaat huolehtivat vuosittain noin 200 hehtaarin maisemanhoidosta ja tilalta myydään karitsanlihaa, siitoseläimiä ja luomuviljaa.

Parikan tilalla on Suomen suurin lämpöeristetty lampola, joka mahdollistaa ympärivuotisen karitsoinnin. Kustannussyistä syyskaritsointiin ei kuitenkaan vielä ole lähdetty.

"Karitsasta tulisi saada kunnon kausilisää huhti–elokuussa, jotta se kannattaisi. Kentällä on kyllä kysyntää ja mielenkiintoa ympärivuotiseen tuotantoon, mutta kausilisän olisi hyvä olla vähintään 2 euroa enemmän keväällä kuin syksyllä", Parikka pohtii.

Ajatus ympärivuotiseen sesonkiin siirtymisestä vaatisi teurastamoilta pitkäaikaista sitoutumista ja jalostavalta teollisuudelta kehitysloikkaa. Samoin kaivattaisiin innovaatioita ja markkinahajua, jotta kotimainen karitsa saataisiin kaupan hyllylle.

Kuluttaja loppukädessä valitsee, mitä tuotteita kaupan kannattaa hyllyillään pitää. Laadukkaan ja ekologisesti kasvatetun lihan tarjoaminen vaatii tuottajilta kehittymistä ja ammattimaisuutta.

"Kehitys on ollut hyvää. Suomessa on huomattu, että ammattimaisuus on ainoa mahdollisuus pärjätä. Lihan arvostusta nostetaan laadukkaalla lihalla, eli panostamalla hyvään eläinainekseen ja eläinten hyvinvointiin", Parikka pohtii.

Omalla tilallaan Parikat ovat kehittäneet tuotannosta ammattimaisempaa kuin mihin lammastaloudessa on ehkä totuttu. Vuonna 2017 valmistuneessa lämpöeristetyssä lampolassa rehun jakaa automaattinen mattoruokkija. Lampaat ruokitaan appeella, minkä on huomattu vaikuttavan positiivisesti karitsoiden kasvuun.

"Automaattinen ruokinta mahdollistaa korkean maitotuotoksen ja siten korkeat karitsapainot. Lampaat eivät saa suuria väkirehuannoksia kerralla, mikä on pötsin tasapainolle hyväksi. Olemme panostaneet myös vesipisteiden määrään, sillä tuotanto lähtee lampaan perustarpeiden tyydyttämisestä", Parikka kertoo.

Panokset eivät ole olleet turhia, vaikka opettelua lampaiden automaattiruokinnan pioneereilla onkin riittänyt. Tilalla on Suomen korkein karitsatuotos, joka lasketaan karitsoiden kuuden viikon painoista.

"Lähdimme lampureiksi tyhjästä. Uramme aikana olemme oppineet paljon. Nyt haluamme laittaa oppejamme kiertoon ja auttaa muita tiloja kehittämään toimintaansa", Parikka toteaa.

Yksinkertaista lammastalouden ammattimaistaminen ei kuitenkaan ole.

"Tällä hetkellä kannattavuus on niin huono, ettei tiloilla ole mahdollisuutta investoida ja sitä kautta kehittää toimintaansa", Parikka huokaa.

Kirvestä ei kuitenkaan ole Heinolassa heitetty kaivoon. Tilan kehittämissuunnitelmat ovat jo mielessä.

"Aiomme panostaa eläinten laatuun yhä enemmän. Olemme jo myyneet jalostuseläimiä ulkomaille ja sillä saralla aiomme jatkaa. Lisäksi selvitämme teurastamon kanssa mahdollisuutta jakaa karitsointeja myös syksylle", Parikka paljastaa.