Kansalliset rajoitukset syövät kalkkunantuotannon kilpailukykyä
Erkki Muilu (vas.) ja Antti-Jussi Perttu (oik.) esittelevät kalkkunantuotantoa Petri Sarvamaalle hänen neitsytmatkallaan kalkkunatilalle. Jussi Sauramo Kuva: Viestilehtien arkistoEURA (MT)
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok.) tutustui maanantaina kalkkunankasvatuksen nykytilaan Antti-Jussi Pertun tilalla Euran Kiukaisissa.
Sarvamaa kokee tilavierailut tärkeiksi. ”Täytyy tietää minkä puolesta puhuu, jolloin sen puolustaminen on helpompaa.”
Siat ja siipikarja jäivät uudessa cap-ratkaisussa edelleen tuotantoon sidottujen tukien ulkopuolelle. Etelä-Suomen vakavien vaikeuksien tuki on siis yksimahaisille erittäin tärkeä.
”Kalkkunalla on vielä puolet pienempi tuki suhteessa broileriin, kun vertailukohtana on tuotantorakennuksen pinta-ala. Tämä vääristää eläinten välistä kilpailua”, huomauttaa Perttu.
Kalkkunanlihan kotimaisuusaste on 60 prosenttia. Tuotanto on puolittunut vuodesta 2004.
Euroopassa käytettävissä 40 senttimetriä korkeissa kuljetuslaatikoissa voi Suomessa kuljettaa elopainoltaan keskimäärin 17-kiloisia kalkkunakukkoja. Saksassa samassa laatikossa kuljetetaan 22-kiloisia kalkkunoita, mutta sallittua on jopa 30 kiloa painavien kalkkunoiden kuljetus.
Kalkkunoiden kasvatus muutaman kilon painavammiksi olisi eduksi tuottajille.
”Juuri loppuvaihe on kalkkunankasvatuksessa edullisin, sillä silloin lihaksen kasvu on nopeaa. Suomessa käytettävällä rodulla on kasvupotentiaalia vielä pari kiloa”, kertoo tilan edellinen isäntä Jouko Perttu.
Suomessa viranomaiset tulkitsevat siis säädöstä tiukemmin kuin muualla EU:ssa.
”Kun Eurooppa on kaikille yhteinen, pitäisi tulkinta säädöksistä olla sama halki Euroopan”, painottaa Antti-Jussi Perttu. Sarvamaa on asiasta samaa mieltä.
Länsi-Kalkkunan toimitusjohtajan, Erkki Muilun, mielestä kansallisten tulkintojen ei pitäisi haitata kilpailukykyä maiden välillä. ”Muille maille ei saa heti alussa antaa etumatkaa.”
”Viranomaisten ja tutkijoiden näkemyksissä on eroja siitä, paljonko tilaa kalkkunoille olisi parasta olla kuljetuksessa. Jos tilaa on liikaa, kalkkunat hyppivät toistensa selkään ja loukkaavat toisiaan”, kertoo Muilu.
Loukkaantuneet kalkkunat käyvät myös tuottajan lompakolle, sillä ne menevät teurastuksessa alempaan luokkaan.
Komissio sallii kalkkunan kuljetuksen istuma-asennossa.
”Euroopassa on kalkkunankasvatusta harjoitettu kauemmin kuin Suomessa, joten suomalaisten virkamiesten tulisi luottaa enemmän sieltä saatuihin kokemuksiin. Lisäksi meillä on maailman paras kuljetuskalusto”, toteaa Jouko Perttu.
Hänen näkemyksensä mukaan eläinlääkärit ja virkamiehet eivät tunne tarpeeksi kalkkunaa, eivätkä usko tuottajaa. Virkamiesten toimiin haluttaisiin nyt järkeistystä ylemmältä taholta.
Sarvamaan vastaus tuotantoketjulle on, että eläinkuljetuksia käsitellään seuraavan parlamentin aikana eli vuosina 2014–2019.
Jouko Pertun mielestä jokaiseen kalkkunapakettiin tulisi laittaa tuottajan nimi ja kuva kertomaan kuluttajalle tuotantoketjun läpinäkyvyydestä ja lihan alkuperästä.
”Tämän ei pitäisi olla ongelma, sillä yleensä yhden tilan kalkkunat teurastetaan yhtenä päivänä.”
”Alkuperämerkinnät tuotteissa ovat tärkeät. Nykyinen hallitus on ajanut tätä asiaa eteenpäin, mutta se ei ole helppoa.” Sarvamaan mielestä suomalaisen ruuan puolesta pitäisi käydä mielikuvataistelua. ”Täytyisi saada kuluttajat uskomaan, että juuri meidän kalkkunat ovat niitä joita he haluavat syödä.”
Jouko Perttu peräänkuuluttaa erilaisia pakkausmateriaaleja kalkkunalle ja broilerille.
”Broilerin tuotantokustannukset ovat pienemmät ja lopputuote on siten halvempi. Kuluttaja ottaakin monesti kahdesta samannäköisestä pakkauksesta halvemman.”
Muilu epäilee, että suuret lihatalot eivät halua panostaa pieneen tuotantosuuntaan.
Jouko Perttu huomauttaa, ettei tuotanto saisi loppua. ”Tuotantoa on erittäin vaikea käynnistää uudelleen, jos se kerran ajetaan alas.”
LAURA KYLMÄMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
