Sateet jättivätkukkakaalipellot rauhaan
ASKOLA (MT)
Rankkasateet eivät tänä kesänä ole sattuneet kohdalle, kertoo kaalintuottaja Jukka Leiramo Uudeltamaalta Askolasta.
Keväällä maa oli tavallista märempää, mistä johtuen savimaat kärsivät jonkin verran hapettomuudesta. Tämä on näkynyt pitkin kasvukautta: kerät valmistuvat hyvin epätahtiin.
”Korjuu on sellaista hiihtelyä.”
Alkukesän märkyydestä on ollut myös hyötyä. Kasvustoja ei ole tarvinnut oikeastaan sadettaa ollenkaan, minkä ansiosta öljyä on säästynyt 2 000–3 000 litraa.
Kaalintaimien istuttaminen aloitettiin vappuna ja saatiin päätökseen kesäkuun puolella.
Aikaisemmin istutetut taimet kasvoivat hyvin. Seurauksena oli Leiramon sanoin suma markkinoilla, mikä tiputti hintoja euron tietämiin 20 kilon säkistä.
”Alkuviikosta hinnat ovat piristyneet.”
Leiramon tilalla tuotetaan kaaleja runsaan 20 hehtaarin alalla. Kukkakaalia on 14, parsakaalia 2–3 hehtaaria ja loput keräkaalia.
Kukkakaali on valittu pääkasviksi, koska se on vaikein viljellä ja tuottaa siksi parhaiten. Tänä kesänä kerät ovat jäänet hieman pieniksi, mutta ne ovat tiiviitä.
”Parsan kanssa on sellaista pulaamista. Onneksi hinta on tänä vuonna pitänyt.”
Keräkaalia on Leiramon mukaan helppo viljellä, joten sitä tuotetaan helposti kulutusta enemmän. Ylituotannosta seuraa vääjäämättä tuottajahinnan lasku.
Kauppaa on kovin sanoin arvosteltu sanelupolitiikan harjoittamisesta elintarvikemarkkinoilla.
Leiramo ei suorilta astu arvostelijoiden kuoroon. Hänen mukaansa kauppa tekee sen, minkä pystyy.
”Jos tuotteita on liikaa markkinoilla, kauppa sulattaa tulpat laskemalla hintoja.”
Tilan tuottamat kaalit toimitetaan itse suoraan Vantaan Hakkilassa sijaitsevaan Keskon tukkuun.
Yhteistyö on toiminut hyvin jo 30 vuotta. Ainakin osaksi se johtuu siitä, että olemme tekemisissä kasvokkain kaupan edustajien kanssa lähes joka päivä, Leiramo arvioi.
Yhteistyön ja sopimusten ansiota on sekin, että kaaleilla on aina ollut toimituspaikka. Vain hinnoista on jouduttu neuvottelemaan.
Myös tuonti keikuttaa hintoja. Ennen EU:ta elettiin suojatuilla markkinoilla, ja pula tuotteista johti hintojen nousuun. Tätä automaattia ei enää ole, vaan markkinoille syntynyt aukko täytetään tuontituotteilla.
Loppujen lopuksi kaikki riippuu siitä, haluaako suomalainen ostaa kotimaista. Leiramosta tuntuu, että vanhempi väki tuntuu arvostavan kotimaista nuoria enemmän.
Tulevaisuuden suhteen pitäisi olla positiivinen ja luottavainen, Leiramo sanoo. Häntä kuitenkin huolestuttavat muun muassa kiristyvät ympäristösäädökset.
Sadettamisen takia kaalipeltojen on kannattavaa sijaita vesistön lähellä.
”Miten pahasti rajoitukset tähän kolahtavat?”
Hallitusta Leiramo moittii kaupunkilaisiksi, joilla ei ole käsitystä maaseudun elämästä.
Leiramon poika on kiinnostunut jatkamaan tilaa, mutta epävarma tulevaisuus saattaa muuttaa suunnitelmia.
MAIJA ALA-SIURUA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
