Onko olut elintarvike vai turhake? Kuva: Carolina Husu
Tupakan ja muiden turhakkeiden viljely vie alaa ruoantuotannolta ja metsiltä, mutta haittaako se? Tutkijat vastaavat
Tupakka, alkoholi, kahvi ja leikkokukat eivät ole välttämättömiä ihmisille. Muuttuisiko maailma, jos niiden viljelystä luovuttaisiin? Tosiasiassa ruokaa riittäisi kaikille jo nyt.
Turhakkeista turhin lienee tupakka. Kuva: Kimmo HaimiHelpottaisiko nälänhätä, jos tupakan, alkoholin ja muiden ei-niin-välttämättömien hyödykkeiden valmistukseen valjastetut pellot muutettaisiin ruoantuotantoon?
Samaan syssyyn voi halutessaan laskea myös leikkokukat, kenties teen ja kahvin sekä osin jopa puuvillan, jota voidaan korvata esimerkiksi viskoosilla. Energiakasvejakin viljellään jonkin verran.
Millaisista pinta-aloista ja tuotantomääristä niin sanotuilla pahe- ja turhakepelloilla puhutaan?
Tutkimusprofessori Heikki Lehtonen Luonnonvarakeskuksen (Luke) luonnonvarapolitiikat ja -markkinat -ryhmästä arvioi, että kaikkien turhakkeiden tuotannon vähentämisellä voisi pienin osin vahvistaa ruoan tuotantoa ja ruokaturvaa.
”Toisaalta tupakka, tee ja kahvi ovat elintärkeitä viljelykasveja monille köyhien maiden viljelijäperheille ja työläisille. Jotain muuta siis tarvittaisiin tilalle.”
Asialla on puolensa ja puolensa.
”Turhakkeiden viljelyn vähentämisellä ei elintarvikkeiden tuotantoa automaattisesti lisätä, sillä ei ole varmaa, mihin vapautuva maa-ala käytetään.”
Lehtosen mukaan esimerkiksi Hollannissa koristekasvien kasvatukseen käytettävällä alalla saataisiin tuotettua paljonkin ruokaa. Toisaalta Hollannissa ollaan vähentämässä maataloustuotantoa painavista ympäristösyistä.
”Aika kauan ja paljon on ravinteita Pohjanmereen Hollannin maaperältä virrannut.”
Etenkin alkoholin valmistusta voisi Lehtosen mukaan vähentää esimerkiksi puolittamalla mallasohran viljelyalan. Desinfiointiin käytettävää alkoholia pystytään valmistamaan monenlaisesta viljasta.
Sen sijaan puuvillan tuotantoa ei professorin arvion mukaan pystytä helposti ja nopeasti vähentämään. Tilanne riippuu puupohjaisten tekstiilien yleistymisestä.
Luken kestävyystutkimuksen ryhmäpäällikön Juha-Matti Katajajuuren mielestä turhakepeltojen päästöjen ja mielekkyyden pohtiminen on aiheellista nykyään, kun kaiken tuotannon ja kulutuksen ilmastopäästöjä ja luontohaittoja tulisi minimoida. Samaan aikaan huolena on ruoan riittävyys.
Aihepiiristä löytyy kuitenkin yllättävän vähän tutkimustietoa ja tilastofaktaa.
Puuvillaa ylikulutetaan tekstiileihin, joiden käyttöaste jää keskimäärin vähäiseksi. Kierrättämällä pidennetään käyttöikää. Kuva: Jaana KankaanpääMaailmassa on peltopinta-alaa käytössä 2 900 miljoonaa hehtaaria. Siitä ravintokasvit vievät luonnollisesti valtaosan. Joitakin kymmeniä miljoonia hehtaareja on varattu tupakalle, kahville, teelle, alkoholille ja puuvillalle.
Tupakan osuus turhakepelloista on pienin, noin promille kaikista viljelyalueista. Tupakkapellot levittäytyvät yhteensä noin 3 miljoonalle hehtaarille. Määrä on suurempi kuin Suomen peltopinta-ala, joka kattaa runsaat 2 miljoonaa hehtaaria.
Toisaalta tupakkakasvi tarvitsee hyvälaatuisen maaperän, joka kelpaisi ravintokasvienkin tuotantoon.
Katajajuuren mukaan tupakan tuotannosta aiheutuu vuosittain noin 84 miljoonan tonnin ilmastopäästöt. Määrä vastaa kaksinkertaisesti Suomen ilmastopäästöjä.
Kaikesta tupakasta viljellään EU-alueella alle pari prosenttia.
Leikkokukat kukoistavat vain pienen hetken. Kuva: Jaana KankaanpääKatajajuuren mielestä yksi keino lähestyä kaikenlaista tuotantoa on kulutuksen vähentäminen.
Voisimme esimerkiksi käyttää vaatteet loppuun asti ja kierrättää tekstiilejä nykyistä tehokkaammin. Siten puuvillan tarve vähenisi.
Wall Streer Journalissa vuonna 2019 ilmestyneen artikkelin mukaan jokaista valmistettua vaatekappaletta käytetään keskimäärin vain seitsemän kertaa.
Myöskään kahvia ei tarvitse keittää joka kerta täysiä pannullisia, jolloin juomaa menee tutkitustikin usein hukkaan.
Yhtä lailla ruokaa haaskataan niin kotitalouksissa kuin koko tuotantoketjussakin. Lisäksi ainakin vauraiden maiden ihmiset syövät ja juovat reippaasti yli tarpeen, mikä aiheuttaa myös kansanterveydellisiä ongelmia.
Turhin ja epäterveellisin kaikista paheista lienee tupakka.
”Siitä on vaikea keksiä hyviä puolia. Tupakka ja alkoholi ovat ihmiselle tarpeettomia. Etenkin länsimaalaisten pitää vähentää päästöjään ja näyttää esimerkkiä. Hyvä askel siinäkin mielessä on Suomen pyrkimys liki savuttomaksi maaksi”, Katajajuuri pohtii.
Kasviproteiini on ympäristön ja terveyden kannalta usein parempi valinta kuin punainen liha. Kuva: Sanne Katainen / Suvi Itkonen / Kuvankäsittely: Janiko KemppiIhmisten aiheuttamista ilmastopäästöistä noin kolmannes tulee ruoasta. Siitä lihatuotteiden osuus on liki puolet.
”Päästöpuolella naudanlihan osuus näkyy erityisesti, vaikka sen kulutus on maltillistunut ja vihdoin laskusuunnassa. Punaista lihaa pitäisi korvata. Esimerkiksi kotimaisesta broilerinlihasta aiheutuu 90 prosenttia pienemmät päästöt kuin naudanlihasta keskimäärin”, Katajajuuri sanoo.
Hän painottaa kasvis- ja kalapitoisen ruokavalion hyötyjä täydennettynä täysjyväviljalla, siemenillä ja pähkinöillä.
Moni länsimaalainen saa ravinnostaan liikaa kovaa rasvaa ja proteiinia. Punaista ja prosessoitua lihaa voisi korvata kasviksilla.
”Iso tekijä on, että syömme liikaa ja aiheutamme ruokahävikkiä.”
Katajajuuren mielestä tuotantosuunnan muutosta turhakkeista ravintokasveihin pitäisi tukea ja opettaa uusia viljelytaitoja etenkin kehittyvissä maissa.
Monissa maissa viini on tärkeä osa kulttuuria ja tulojen muodostusta. Kuva: Carolina HusuMuutoskestävä yhteiskunta -tutkimusalaa johtava tutkimuspäällikkö Katriina Soini Lukesta avaa niin sanottujen turhakkeiden tuotannon loppumisen tai muuttumisen sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia.
”Esimerkiksi viini ei ole välttämättömyyshyödyke, mutta se on tärkeä osa ruokakulttuuria paitsi Keski-Euroopassa myös muualla maailmassa. Viininviljelyllä voi olla paikallisesti ja alueellisesti hyvinkin tärkeä taloudellinen merkitys ja siihen voi liittyä vuosisataisia perinteitä yksittäisillä tiloilla ja viininviljelyseuduilla”, Soini pohtii.
Joillakin alueilla viini on osa kulttuurista maisemaa ja identiteettiä. Se voi olla myös vetovoimatekijä ja matkailutulojen lähde.
Toisaalta ilmaston lämpeneminen lisää tarvetta kasteluvedelle, josta kilpailevat myös tärkeät ravintokasvit.
”Voi olla, että olosuhteiden muuttuessa tuotannosta on joka tapauksessa luovuttava perinteisillä viininviljelyalueilla. Vastaavasti tuotanto voi hakeutua uusille alueille.”
Suomalaiset sekä juovat että haaskaavat kahvia runsain mitoin. Kuva: Carolina HusuJos turhakkeiden tuotantoa pyritään tulevaisuudessa rajoittamaan, siirtymä on Soinin mielestä toteutettava oikeudenmukaisesti, ellei se tapahdu markkinaehtoisesti.
”Mitä tuotannosta poistuvilla alueilla viljeltäisiin? Voisiko niillä viljellä ympäristön kannalta kestäviä ravintokasveja? Kaikkien viljelykasvien ympäristövaikutuksista on tärkeää käydä keskustelua sekä pohtia turhakkeiden tuotantoa myös moraalisesta näkökulmasta.”
Lopuksi Soini painottaa, ettei nälänhädässä ole kyse siitä, etteikö maailmassa tuotettaisi riittävästi ravintoa, vaan sen epätasaisesta jakaantumisesta. Ongelman taustalla on monia syitä.
”Eli turhakkeiden viljelyn lopettaminen ei välttämättä suoraan lieventäisi nälkäongelmaa.”
Kahvit voi siis keittää yhä hyvällä omallatunnolla.
Toisaalta ilmaston kuumeneminen ja luontokato antavat syitä alueiden metsittämiselle, joten ainoa kilpaileva maankäyttömuoto turhakepelloille ei ole ruoantuotanto. Miljoonat uudet metsähehtaarit sitoisivat melkoisen määrän hiiltä ja toisivat turvaa eliölajeille.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
